Pysy liikkeellä ja katsele ympärillesi
Raskaina aikoina voi olla vaikea motivoida itseään huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan. Silloin on olennaisinta laajentaa omaa elämänpiiriään eli suunnata katse ulos ja toisiin ihmisiin.
Kuormittavissa elämäntilanteissa ihminen lähtee helposti kääntymään sisään päin ja käpertymään. Jos huomaa itsessään tällaisia piirteitä, olisi tärkeä pohtia, millä pääsisi pois oman itsensä sisältä.
– Toivoton ihminen on kerällä kuin tiukka pallo, eikä sisälle pääse valoa. Mikään ei huvita, eikä itsestään jaksa huolehtia. Tätä tiukkaa kerää pitäisi saada jotenkin laajenemaan niin, että sisään pääsisi hiukan valoa ja mieli muuttuisi toiveikkaammaksi.
Näin sanoo toivoa tutkinut hoitotieteen dosentti Jari Kylmä Tampereen yliopistosta. Hänen mukaansa juuri toivo on se, minkä avulla pysymme toimintakykyisinä vaikeinakin aikoina ja siksi toivon rakentamiseen tulee keskittyä.
Omaa elämänpiiriään voi laajentaa millä tahansa aktiviteetilla: liikkumalla, juttelemalla toisten ihmisten kanssa, lähtemällä uusiin paikkoihin, harrastamalla tai ryhtymällä vapaaehtoistyöhön. Tärkeintä on, että tekee jotakin.
Toivoa voi kasvattaa
Toivo on Jari Kylmän mukaan ihmiseen sisäänrakennettu voima. Aina toivo ei kuitenkaan ole aktiivisesti käytössä. Lapsuudessaan tarpeineen kuulluksi tullut ihminen on usein toivossaan vahva ja luottavainen, mutta toivoa voi vahvistaa aikuisenakin. Toivo ei ole luonteenpiirre, vaan toivoon voi vaikuttaa.
– Kun työskentelin nuorten kriisipuhelimessa, minua neuvottiin kuuntelemaan huoli, mutta sitten laajentamaan nuoren elämänpiiriä kysymällä, mitä muuta hänelle kuuluu. On tärkeää päästä ulos huolesta. Voi todeta, että mulla on nyt nämä murheet, mutta mitä muuta täällä elämässä on.
Kävelyn masennusta parantavassa vaikutuksessa on kyse juuri tästä elämänpiirin laajenemisesta. Vaikka liikunta itsessään tekee mielelle hyvää, ulkoilun merkitys on laajempi. Kun liikkuu, aivot saavat toista syötettä, uusia asioita masentuneiden ajatusten tilalle. Myös luontosuhteen merkitys on osittain samankaltainen: aivot saavat uutta ja rauhoittavaa koettavaa.
Ulkomaailma tuo aina myös perspektiiviä.
– Eräs ihminen kertoi minulle, että vuodenajat tuovat hänelle toivoa, koska ne vaihtuvat aina, tapahtuipa hänen elämässään mitä tahansa. Minulle sama kokemus tulee virtaavan veden katselusta.
Matti Korhosen mieltä pitävät hyvinvoivana erilaiset projektit. Vaeltaminen on yksi niistä.
Palkitse itsesi liikkeelle
Yksinkertaisimmillaan omaa elämänpiiriään voi laajentaa lähtemällä ovesta ulos. Ulkomaailmassa ihminen on aina yhteydessä toisiin ihmisiin tai luontoon. Kun maailma laajenee oman itsen sisältä ulos, toivo lisääntyy ja hyvinvoinnista huolehtiminen muuttuu mielekkäämmäksi.
Jos ei ole kaveria, jota kysyä mukaan, Kylmä rohkaisee lähtemään vaikkapa kahvilaan istumaan, sillä pelkkä ihmisten keskellä oleminen saa usein kokemaan yhteyttä.
– Havainnoi, katsele, ehkä joku muukin on yksin. Voitko vaihtaa pari sanaa säästä? Tällainenkin yhteyden kokeminen on ihmiselle tärkeää.
Kylmä ei pidä pahana sitäkään, että alkuun motivoisi itseään ihmisten pariin tai liikuntaa harrastamaan jollakin palkinnolla.
– Kun aktiivisuudesta tulee osa arkea, mieli voi hyvin, eikä palkintoja enää tarvitakaan.
Salli ja rajaa
Hyvinvoinnistaan huolehtiminen ei tarkoita sitä, että kieltäisi ikävät asiat. Huolten ja pelkojen jakaminen toisen ihmisen kanssa helpottaa ja lisää toiveikkuutta. On kuitenkin tärkeää sallia itselleen myös aikaa, jolloin murheita ei tarvitse ajatella.
Kylmä kertoo tutkimuksesta, jossa haastateltiin syöpään sairastuneita ihmisiä siitä, miten he pitävät yllä toiveikkuuttaan. Heille oli tyypillistä ajatusten ajallinen kahtia jakaminen, eli toisina hetkinä raskaat ajatukset sallittiin, toisina ne rajattiin pois mielestä.
– On tärkeää jakaa kokemuksia ja puhua tunteistaan, mutta raskaassa elämäntilanteessa tarvitaan myös muuta ajateltavaa. Itseään voi tietoisesti rajoittaa ajattelemasta raskaita asioita ja miettiä, mihin voisin keskittyä niin, että saisin hengähtää hetken. Joku kuuntelee musiikkia, tekee käsitöitä tai lukee. Minä katselen elokuvia, siinä pääsen kokonaan toiseen maailmaan.
Omista murheistaan voi päästä hetkeksi lepoon myös auttamalla muita. Toisista ihmisistä huolehtimisen tiedetään vaikuttavan positiivisesti ihmisen hyvinvointiin. Vapaaehtoistyön kautta voi myös löytää itselleen mielekkään yhteisön.
Kylmän mukaan yhteys johonkin, oli se sitten ystävä, lemmikki tai jumala, on ihmiselle elintärkeää.
– Toisten kohtaaminen ja asioiden jakaminen saa usein myös huomaamaan, miten monesta olemme selvinneet, sekä yhteiskunnan ja maailman tasolla että jokainen yksilöinä. Aikaperspektiivin pohdiskelu laajentaa heti ajattelua, tiukka kerä löystyy hiukan ja sisälle mahtuu valoa. Kun meillä on toivoa, meillä on motivaatiota huolehtia omasta hyvinvoinnistamme.
Hilla Heimo kertoo vapaaehtoistyön tuovan iloa kaikille osapuolille. Ruusa (vas.) ja Nalakin nauttivat, kun saavat huomiota, kehuja ja rapsutuksia.
Sisätiloista tuntureille ja metsään
Matti Korhonen voi hyvin, kun työnteko, parisuhde ja aika perheen kanssa ovat sopivassa tasapainossa. Liikunta on aina ollut hänelle tehokas keino pitää mieltä kunnossa, mutta viime vuosina suhde luontoon on tuonut hänen elämäänsä uudenlaista mielekkyyttä.
– En ole koskaan ennen aloittanut töitä kesälomien jälkeen niin levänneenä kuin tänä syksynä. Uskon, että syy hyvinvoinnilleni on yhä vahvistunut luontosuhteeni.
Nuorempana Matti koki itsensä vahvasti kaupunkilaiseksi ja sisäihmiseksi. Luonnon keskellä ollessa olo ei ollut kovin kotoisa. Kun korona esti ulkomaanmatkat ja kyläilyt, Matti alkoi tehdä vaimonsa ja lastensa kanssa metsäretkiä.
– Lähdimme valloittamaan näitä Hämeenlinnan ja lähiseudun linnavuoria. Aloimme retkeillä muutenkin enemmän ja olemme käyneet nyt joka kesä Lapissa. Luonnossa olemisesta on tullut minulle todella tärkeää.
Matilla on takanaan myös kuusi yönylivaellusta. Idea ensimmäiseen vaellukseen syntyi sekin hiukan pakon sanelemana. Kun kroppa ei enää tahtonut kestää kaveriporukan yleisurheilukisoja, oli keksittävä rauhallisempi ja pitkäjänteisempi liikuntamuoto.
Vaelluksilla reppu selässä kylmästä ja väsymyksestä selviytyessään Matti huomasi saavansa tyydytystä ja hyvää mieltä, kun joutui ponnistelemaan perustarpeidensa täyttämiseksi. Luontosuhteen vahvistuessa Matti on alkanut pohtia, mahtoivatko entisajan ihmiset ollakaan kovin onnettomia, vaikka heillä ei ollut meidän lämpimiä talojamme ja tiskikoneitamme.
Matti haluaa rohkaista ulos luontoon, retkille metsään ja tuntureille, niitäkin ihmisiä, jotka kokevat viihtyvänsä parhaiten sisätiloissa.
– Vau-elämyksiä ei välttämättä aina tule, mutta jokainen retki palkitsee. Mitä enemmän luonnossa viettää aikaansa, sitä enemmän se tuntuu antavan. Välillä mietin, onko tämä minun luontojuttuni vain yksi innostus muiden innostusteni joukossa, mutta kyllä tämä taitaa pysyvä olla.
Vapaaehtoistyö tuo iloa elämään
Hilla Heimo on aina ollut aktiivinen ja liikkuvainen ihminen. Hän saa hyvää mieltä perheestään ja ystävistään, kunnon hikiliikunnasta ja lenkkeilystä koiriensa Nalan ja Ruusan kanssa. Koirien kanssa tie vie usein myös metsään, luonnon rauhaan.
Vapaaehtoistyötä Hilla alkoi tehdä kuutisen vuotta sitten. Alkuun Suomen Karva-Kavereiden toimintaan lähti Hillan mukana Ruusa, joka on aina rakastanut ihmisten huomiota. Suomen Karva-Kaverit ry järjestää eläinten ja heidän omistajiensa vierailuja ympäri Suomen eri kohteissa, esimerkiksi ikäihmisten ja kehitysvammaisten ihmisten luona.
Hilla kertoo saavansa hyvää mieltä sekä vierailupaikan ihmisten ilahduttamisesta että omista kokemuksistaan.
– Näiden ihmisten kohtaaminen ja heidän kanssaan jutustelu on myös minulle tosi merkityksellistä. Olemme yhdessä siinä hetkessä ja saamme kaikki uusia kokemuksia.
Koronan takia myös Hillan rauhallisempi koira Nala pääsi mukaan vapaaehtoistyöhön. Kun lähivierailut eläinten kanssa piti perua, Karva-Kaverit lähti kokeilemaan tapaamisia etäyhteydellä. Vierailupaikassa laitettiin televisiosta videokuva näkymään, ja vaikka eläintä ei voinutkaan rapsutella, sen touhuja saattoi seurata ja yhteinen jutustelu onnistui.
– Huomasimme pian, että etäyhteydellä voi tehdä myös ihan uusia juttuja. Viimeksi lähdin etätapaamisella Nalan kanssa metsäretkelle. Vierailupaikassa oltiin tosi innoissaan, kun he pääsivät minun ja Nalan kanssa metsään poimimaan suppilovahveroita.
Hilla rohkaisee eläinihmisiä mukaan toimintaan, jos vapaaehtoistyö houkuttelee. Eläin voi olla melkein mikä vain, koira tai kissa, fretti, pupu, lammas tai poni. Sosiaalisuus on vapaaehtoistyössä hyvä ominaisuus, mutta erityistaitoja ei tarvita.
– Riittää kun menee paikalle ja on hetkessä läsnä. Jos vieraiden ihmisten kohtaaminen ei ole itselle tai omalle eläimelle ominaisinta, etäyhteydellä voi olla kiva aloittaa.
