Kuka tarvitsee ravintolisiä?
Ravintolisät täydentävät puutteellista tai yksipuolista ruokavaliota mutta eivät korvaa täysipainoista ruokaa.
Ravintolisiä käyttävät ne, jotka niitä eivät tarvitse. Ne, jotka niitä tarvitsevat eli joiden ruokavalion täydentäminen olisi tarpeen, eivät niitä käytä. Näin kiteyttää asian FT, ravitsemusterapian professori Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta.
– Terve aikuinen, joka syö ravitsemussuositusten mukaan, ei tarvitse ravintolisiä. Pilleripurkeissa ei koskaan ole niin monipuolista ravintosisältöä kuin kasviksissa, marjoissa ja hedelmissä, joiden tiedetään suojaavan monelta pitkäaikaissairaudelta. Esimerkiksi marjoissa on paljon aineita, kuten flavonoidiyhdisteitä, jotka puuttuvat ravintolisistä, hän painottaa.
D-vitamiini on ainoa ravintoaine, josta on annettu täydennyssuositus terveille ihmisille sen suositeltavan saannin varmistamiseksi. Ympärivuotista D-vitamiinilisää suositellaan kaikille alle 18-vuotiaille, raskaana oleville ja imettäville sekä 75 vuotta täyttäneille.
Moni tarvitsee ravintolisiä
Ravintolisien käyttö on perusteltua, kun tavoitteena on korjata tai täydentää puutteellista tai yksipuolista ruokavaliota eikä ruokavalion monipuolistaminen ole mahdollista tai muusta syystä onnistu esimerkiksi ruoka-allergian tai suoliston imeytymishäiriön vuoksi.
Myös joidenkin lääkitysten kanssa ravintolisät ovat tarpeen. Esimerkiksi pitkäaikaista kortisonihoitoa käyttävät tarvitsevat luuston suojaksi kalsiumia ja D-vitamiinia, elleivät saa sitä tarpeeksi ravinnosta. Jotkut epilepsialääkkeet saattavat estää vitamiiniaineenvaihduntaa, joten niiden yhteydessä yleensä määrätään tietynlainen ravintolisä.
Vegaanit tarvitsevat täydennystä ravintolisistä, koska heidän ruokavalionsa ei ole täysipainoinen. Heille suositellaan D-vitamiinia, B12-vitamiinia ja jodia. Joillain raudan saanti voi jäädä riittämättömäksi, koska kasvikunnasta saatava rauta imeytyy huonommin kuin eläinkunnasta saatava. Myös kalsiumvalmiste voi olla tarpeen.
– Tiedän tapauksia, joissa on jätetty ravintolisät pois ja päädytty sairaalaan tutkimuksiin. Esimerkiksi B12-vitamiinin puutos aiheuttaa neurologisia oireita ja pernisiöösin anemian, mutta näiden kehittyminen vie useamman vuoden, Schwab kertoo.
Elimistö ei kerro ravintoaineen puutteesta
Suomalaisten D-vitamiinin saanti on hyvällä tasolla, koska D-vitamiinia on lisätty maitovalmisteisiin, jogurtteihin ja leipärasvoihin. Maitotuotteet ovat myös hyvä jodin lähde; saamme niistä keskimäärin 35 prosenttia tarvitsemastamme jodista.
– Sen sijaan folaatin saanti saattaa jäädä liian vähäiseksi, jos syö vähäkuituisia viljatuotteita, kuten valkoista leipää eivätkä kasvikset ja hedelmät maistu. Folaatin saanti on hyvä indikaattori ruokavalion ravitsemuksellisesta laadusta: jos sitä saa riittävästi, ruokavalio on yleensä muutenkin hyvällä mallilla, Schwab selvittää.
Folaatti on hyvin keskeinen ravintoaine alkuraskauden aikana, sillä sen puute altistaa hermostoputken sulkeutumishäiriölle ja sikiön vammautumiselle. Tästä syystä raskautta suunnittelevalle suositellaan nykyisin foolihappolisää. Aikuisella folaatin puute voi johtaa pernisiöösiin anemiaan.
Jotkut julkisuudessa sanovat, että kyllä elimistö kertoo, mitä se tarvitsee. Mutta sitä se ei tee.
Entä mistä huomaa, jos saa jotain ravintoainetta liian vähän?
– Ei mistään. Jotkut julkisuudessa sanovat, että kyllä elimistö kertoo, mitä se tarvitsee. Mutta sitä se ei tee. Edes markkinoilla olevista hiusanalyyseistä ei sitä näe. Verikokeella voidaan luotettavasti määrittää vain muutaman ravintoaineen tilanne elimistössä. Paras keino varmistaa ravintoaineiden riittävä saanti on yrittää syödä ravitsemussuositusten mukaan. Mikäli on rajoitteita ruokavalion suhteen, on hyvä kääntyä ravitsemusterapeutin puoleen, joka arvioi täydennysten tarpeen.
Oikea käyttö on turvallista
Kohtuullisesti käytettynä ravintolisistä on harvoin suurta haittaa. Sen sijaan pitkään jatkuva tarpeeton käyttö, joka selkeästi ylittää saantisuositukset, voi aiheuttaa terveyshaittoja. Esimerkiksi hyvin suuret C-vitamiinimäärät voi altistaa virtsatiekiville.
– Suurempi ongelma on ravintolisien syönnistä syntyvä väärä turvallisuuden tunne. Ajatellaan, ettei tarvitse olla niin tarkkana ravinnon suhteen eikä esimerkiksi haittaa vaikka jättää hedelmät vähemmälle, kun käyttää C-vitamiinivalmistetta, mikä ei pidä paikkaansa, Schwab sanoo.
Ravintolisät saattavat muuttaa joidenkin lääkkeiden tehoa. Esimerkiksi verenohennuslääke Marevanin yhteydessä suositellaan vahvojen vitamiinien ja kivennäisaineiden sijaan käytettäväksi korkeintaan valmistetta, jossa on näitä kaikkia vain vähän.
– Tässä on yksi syy, miksi en kannata apteekkituotteiden myyntiä ruokakaupoissa. Jos asiakas ostaa apteekista vaikka C-vitamiinia, farmaseutti osaa kysyä tämän lääkityksestä. Voi käydä ilmi, että asiakkaalla on juuri Marevan käytössä, eli tuote ei sovi ollenkaan. Ruokakaupassa kukaan ei anna tällaista neuvontaa.
Ursula Schwab
Tuoteideoita myös kuluttajilta
Ruokavirasto määrittelee ravintolisän elintarvikkeeksi, joka joko ulkomuotonsa tai käyttötapansa puolesta poikkeaa tavanomaisista elintarvikkeista. Valmistemuodoltaan ravintolisät muistuttavat usein lääkkeitä eli ovat monesti pillereitä, kapseleita tai yrttiuutteita. Niitä säätelee elintarvikelaki. Ravintolisiä ovat esimerkiksi vitamiinien, kivennäisaineiden, kuidun ja rasvahappojen saantiin tarkoitetut valmisteet sekä yrtti-, levä- ja mehiläisvalmisteet.
– Saamme ideoita ravintolisien kehittämiseen kuuntelemalla eri alojen asiantuntijoita, apteekkiväkeä ja kuluttajia. Lisäksi seuraamme terveys- ja ravitsemusalan tutkimusta, ravitsemus- ja hoitosuosituksia sekä trendejä ja heikkoja signaaleja niin Suomessa kuin maailmalla ja käytämme näitä tuotekehityksen pohjana, kertoo lääkealan yritys Oy Verman Ab:n tuotekehitys- ja projektipäällikkö Jenni Vasama.
Kuluttajien toiveilla on iso rooli tuotekehityksessä, joten niitä otetaan mielellään vastaan. Vasaman mukaan esimerkiksi suositun Rela-probioottituoteperheen uusin tulokas, nieltävä Rela Caps -kapseli kehitettiin vastaamaan asiakkaiden tarpeita.
Kehitystyö voi viedä vuosia
Ravintolisien tuotekehitys työllistää Vermanilla ravitsemustieteilijöitä, kemistejä, farmaseutteja ja proviisoreja. Jokainen heistä tuo oman osaamisensa ja näkemyksensä tuotekehitykseen.
– Täysin uudenlaisen tuotteen kehityspolku voi olla pitkä ja kestää useamman vuoden, kun taas olemassa olevaa tuotetta voidaan muokata suhteellisen nopeasti. Koska ravintolisät luokitellaan elintarvikkeiksi, niihin ei vaadita samanlaista kliinistä tutkimusnäyttöä kuin lääkkeillä ennen tuontia myyntiin. Kaikki tuotteet kuitenkin testataan, jotta maku, väri ja koostumus ovat kohdallaan. Lisäksi niille tehdään säilyvyyskokeet, ja jokaisen tuotantoerän laatua valvotaan analyyseilla, Vasama valottaa.