Kriisistä selviytyminen etenee vaiheittain
Kriisistä selviytyminen etenee vaiheittain

Kriisistä selviytyminen etenee vaiheittain

Kun ihminen kohtaa suuren kriisin, hän joutuu sopeutumaan siihen tavalla tai toisella.

”Sopeutumisessa on avainasemassa ihmisen kyky neutraloida mielessä ja kehossa viriävät tunteet ja valjastaa ne päämäärän mukaan järkevästi”, kertoo HUSin IT-psykiatrian ja psykososiaalisten hoitojen linjajohtaja, oikeuspsykologi ja psykoterapeutti Jan-Henry Stenberg.

Kriisistä selviytymiseen voidaan hahmotella neljä limittäin etenevää vaihetta. Näihin kuluva aika vaihtelee sen mukaan, millainen kyky ihmisellä on tunnistaa ja käsitellä vaikeita tunteita.

Vaihe 1: Fysiologinen orientoituminen

Ihminen reagoi kriisiin ensimmäisenä kehollaan. Lihakset ovat jatkuvassa jännittyneessä tilassa ja autonominen hermosto yliaktiivinen. Tätä fysiologisen orientoitumisen vaihetta voi olla vaikea tunnistaa tai liittää osaksi kriisiin reagointia. Jotkut ihmiset tunnistavat helposti, missä jokin tietty tunne tuntuu, mutta osalle ihmisistä kehotuntemukset ovat ylipäätään vieraita.

”Ihminen voi tuntea olonsa vain oudon epämiellyttäväksi. Jotkut jäävät kiinni heti tähän ensimmäiseen kriisivaiheeseen, eivätkä pääse eteenpäin. On vain mykkä ahdistus tai mykkä suru, nimeämätön hankala olo.”

Stenbergin mukaan on tavallista, että jotkut ihmiset yrittävät paeta tätä pahaa oloa päihteitä käyttämällä tai pakonomaisella liikunnalla. Liikunta voi auttaa käsittelemään hankalia tunteita ja se rentouttaa kehoa. Päihteiden käyttö sen sijaan aiheuttaa hetkellisestä rentoutumisesta huolimatta vain suurempaa epätasapainoa.

Vaihe 2: Toimintaan orientoituminen

Kehollisen virittymisen jälkeen ihminen tuntee voimakasta fyysistä toimintapainetta. Epämiellyttävästä kehotuntemuksesta pyritään eroon tekemällä jotakin konkreettista kriisin eteen.

”Toimintapaine voi ajaa jonkun kuntoilemaan, jotta olisi hyvässä kunnossa, jos Suomeenkin tulee sota. Toinen lähtee sisäisen pakon siivittämänä keräämään tavaraa hyväntekeväisyyteen.”

Stenbergin mukaan ihminen ei vielä tässä vaiheessa tunnista tunteitaan, vaan tuntemukset ovat vielä nimeämättömiä orientaatioaffekteja, jotka voivat johtaa kriisistä selviytymisen kannalta epätarkoituksenmukaiseen toimintaan.

Vaihe 3: Tunteiden tunnistaminen

Toimintaan orientoitumisen jälkeen ihmisen on mahdollista pysähtyä ja miettiä, mitä erilaiset olotilat ja tuntemukset ovat.

”Tunne voi olla surua siitä, että Euroopassa on sota, tai kauhua siitä, että lapset Ukrainassa menettävät kotinsa. Tässä vaiheessa tuntemuksista tulee nimeämisen kautta tunteita.”

Vaihe 4: Tunteiden liittäminen osaksi ajattelua

Kun tunteet ovat saaneet nimet, niitä voi alkaa käsitellä. Pohdiskelemalla tunteita yksin ja yhdessä toisten kanssa ne liittyvät osaksi ajattelua. Miksi minulla herää tällaisia tunteita? Miten olen aiemmin selvinnyt tällaisten tunteiden kanssa ja mitä olisi nyt järkevää tehdä? Miten toimia sekä oman että yhteisen hyvän eteen?

”Kun ihminen kykenee yhdistämään tunteitaan rationaaliseen ajatteluun, hän pystyy pohtimaan rauhallisesti, millainen toiminta on järkevää.”

 Aina ihminen ei selviä fysiologisten tuntemusten vaiheesta eteenpäin. Jos tunnistaa jääneensä jumiin epämääräiseen pahaan oloon, on tärkeä yrittää jäsennellä ajatuksiaan yhdessä toisten ihmisten kanssa.

”Jotkut potilaani ovat kuvanneet saaneensa apua kehollisista harjoituksista, joissa on yhdistetty kehoharjoitteita ja keskustelua. Jos ihmisen on vaikea tunnistaa tunteitaan ja häntä vaivaavat somaattiset pulmat tai epämääräinen fyysinen jännitystila, voi kehon kautta lähestyminen olla todella tehokasta. Lohduttava keskustelu muuttaa tunteita turvallisesti sanoiksi. Kun tunteita alkaa tunnistaa, niitä voi nimetä ja liittää osaksi ajattelua ja päästä eteenpäin kriisiselviytymisen viimeiseen vaiheeseen.”

Kun maailmaa koettelee suuri kriisi, on Stenbergin mukaan tärkeintä, että keskitymme siihen hyvään mitä meillä on, siihen mikä on omien arvojemme pohjalta olennaista.

Stenberg painottaa, että olemme eläneet yhteiskunnan tasolla pitkään uskomattoman helppoa elämää ja keskittyneet yhteiskuntana vain taloudellisen kasvun ja materialismin maksimointiin.

”Sota on hirveä asia, mutta ajattelen, että on hyväkin, että joudumme laittamaan yksinomaan materiaaliseen kasvuun perustuvia arvojamme toisenlaiseen järjestykseen.”

Normaalit oireet kriisin vaiheissa 1–3:

  • lyhytkestoiset univaikeudet tai kehon jännittyneisyys ja ylivirittyneisyys
  • epätodellinen olo
  • halu toimia, toimintapaine
  • suru ja viha, turvattomuuden tunne, epäoikeudenmukaisuuden kokemus, turtumus
  • tunteet voivat vaihdella nopeasti

Neljännessä vaiheessa nämä oireet alkavat helpottaa ja syntyy tilaa kokemusmaailmaa avartaville tarinoille.

Kun nämä oireet pitkittyvät, hae apua:

  • jatkuva ahdistuneisuus tai hallitsemattomat tunteenpurkaukset
  • pitkittynyt somaattinen oireilu, kehon jännittyneisyys, ylivirittyneisyys
  • keskittymisen ongelmat, töihin tai kouluun ei pysty keskittymään
  • eristäytyminen ihmissuhteista, masennusoireet
  • pakonomainen uutisten seuraaminen
  • jatkuvat univaikeudet

iso lapsitunnelissa

emoji naamat

Näin huolehdit hyvinvoinnistasi kriisiaikana

  • Pidä kiinni arkirytmistä. Kriisitilanteissa on erittäin tärkeää jatkaa ­tavallista arkea ja pitää kiinni tutusta päivärytmistä. Vaikeuksista ja tunnekuohuista huolimatta lähdetään töihin, kouluun tai päiväkotiin ja käydään harrastuksissa. Huolehdi myös unesta, liikunnasta ja syömisestä.
  • Tapaa ihmisiä ja jaa kokemuksiasi. Sosiaalisuus, toisten ihmisten tapaaminen ja ajatusten vaihtaminen on vaikeissa elämäntilanteissa tärkeää. Yksin ajatukset alkavat helposti kiertää kehää ja ahdistus voi kasvaa.
  • Rauhoita mieltä kehollisin keinoin. Rauhallisia hetkiä ja tilaa tunteiden pohdiskelulle tarvitaan myös. Mieltä voi rauhoitella monenlaisilla kehollisilla keinoilla, joilla vaikutetaan autonomiseen hermoston toimintaan. Harrasta itsellesi mieleistä liikuntaa, kävele, lenkkeile, tanssi tai joogaa. Kaikki liikunta laukaisee kriisin aiheuttamia kehon jännitystiloja. Opettele hyödyntämään sinulle mieleisiä hengitys- tai kehoharjoituksia.
  • Liiku luonnossa. Luonnossa liikkuminen voi tutkitusti keventää kuormittunutta mieltä.
  • Hemmottele itseäsi. Salli itsellesi mukavia, hyvinvointia lisääviä asioita.
  • Vältä päihteitä. Liiallinen päihteiden käyttö on usein keino turruttaa pahaa oloa, mutta päihteiden käytön haitat ovat hetkellistä helpotusta suuremmat.
  • Salli arkiset murheet. Vaikka jokin henkilökohtainen pettymys voi tuntua pieneltä, kun toiset menettävät kotinsa tai läheisensä, on omat tunteet hyvä kohdata ja sallia itselleen ne pienetkin surut. Jos omia tunteitaan kieltää, ne kasaantuvat ja voivat purkautua hallitsemattomasti.
  • Itkeminen helpottaa ja keventää oloa.
  • Ilmaise tunteita taiteen keinoin. Voit piirtää, maalata, kirjoittaa, tehdä ­käsitöitä, soittaa tai laulaa. Musiikin kuunteleminen, lukeminen, elokuvissa tai taidenäyttelyssä käyminen voivat myös viedä ajatuksia muualle ja auttaa käsittelemään tunteita.
  • Osallistu vapaaehtoistyöhön. Jos koet kovaa murhetta sodasta kärsivien puolesta, tee jotakin konkreettista. Vapaaehtoistyö voi auttaa jaksamaan. Myös omien läheisten auttaminen ja tukeminen tuo hyvää mieltä.
  • Rajaa uutisten lukemista. Jos koet pakonomaista tarvetta olla perillä sodan etenemisestä, ota tavaksi seurata uutisia vain pari kertaa päivässä. Silmien sulkeminen kokonaan maailman tapahtumilta ei kuitenkaan ole hyvä ratkaisu.

Jutun lähteenä käytetty SPR:n verkkosivuston Henkisen ensiavun oppaita.

Vahvista lapsen turvallisuuden tunnetta

Lapsen kanssa puhuminen on tärkeää, sillä ilman tietoa lapsen mielikuvitus luo usein turhan suuria uhkakuvia. Sanat on kuitenkin hyvä valita tarkoin.

Kerro asioista lapsen ikätaso ja kypsyys huomioiden totuudenmukaisesti mutta liiallista tietoa välttäen.

Jos lapsi kysyy, tuleeko tännekin sota, on tärkeintä kertoa, että lapsi on turvassa ja että aikuiset huolehtivat hänestä.

Lasta voi tukea seuraavin keinoin:

  • huolehdi että arki jatkuu mahdollisimman tavallisena
  • suojaa lasta rajuimmilta uutiskuvastoilta
  • kysy kuulumisia, huomaa, ole läsnä
  • salli kaikki tunteet, ilot ja surut, sekä itsellesi että lapselle
  • pidä lähellä, kosketa, helli ja halaa

Lapsen pelko voi ilmetä esimerkiksi

  • lisääntyneenä aggressiivisuutena
  • vanhempiin ripustautumisena
  • univaikeuksina
  • somaattisina kipuina
  • ruokahaluttomuutena
  • keskittymiskyvyn vaikeutena
  • eristäytymisenä kavereista

Huomioi myös nuoret, iäkkäät ja traumatisoituneet:

Vaikea maailmantilanne voi herättää nuoressa toivottomuuden tunteita tulevaisuuden suhteen.

Sota voi nostaa hankalia tunteita pintaan myös traumatisoituneille ihmisille sekä sota-aikoja kokeneille ikäihmisille.

Voit auttaa juttelemalla, pitämällä yhteyttä ja kysymällä kuulumisia.

Apteekkilehti

Puolueetonta, asiallista ja luotettavaa tietoa terveydestä, lääkkeistä, lääkehoidoista ja hyvinvoinnista.