Ensimmäinen karanteeni voitti ruton
On vuosi 1347. Italialaiseen Messinan satamaan saapuneita laivoja ollaan ilolla vastaanottamassa, tuovathan ne arvokasta lastia itämaista. Satamassa odottavia ihmisiä kohtaa kuitenkin pian raju näkymä – suurin osa miehistöstä on saanut surmansa, ja jäljelle jääneet ovat kauttaaltaan mustien, verta ja mätää vuotavien paiseiden peitossa. Pelottavan tappava kulkutauti musta surma on saapunut Eurooppaan.
Musta surma oli pelottava tauti. Sanottiin, että täysin terve ihminen saattoi mennä illalla nukkumaan, vain löytyäkseen aamulla kuolleena sängystään. Ihmisiä pelotti, eikä kukaan tiennyt taudin oikeaa syytä, minkä vuoksi torjuntatoimenpiteet olivat monesti tehottomia.
Uskonnollisissa piireissä saatettiin uskoa Jumalan vihan langenneen ihmiskunnan ylle, joten pelastusta synneistä rukoiltiin pyhimyksiltä. Itsensäruoskijat eli flagellantit kiersivät kaupungista toiseen kirjaimellisesti itseään ruoskien, rukoillen synnin näin kuolevan. Puoskarit myivät amuletteja ja hengitettäviä höyryjä suojaksi. Mietittiin jopa, josko planeetat olivat huonossa asemassa toisiinsa nähden, mikä olisi selittänyt kulkutaudin synnyn.
Tauti ei kuitenkaan ottanut laantuakseen, ja loppujen lopuksi mustaan surmaan kuoli noin kolmasosa eurooppalaisista.
Sairaiden eristäminen alkaa
Yksi teoria tautien synnylle oli huono ilma, ja sen puhdistamiseksi aloitettiin useissa kaupungeissa toimenpiteitä. Näitä olivat muun muassa ruokien ja juomien tarkastaminen, hautajaisten sääteleminen sekä kuolleiden henkilöiden vaatteiden tuhoaminen. Jotkin kaupungit jopa karkottivat sairastuneet ulkopuolelle, joko kuolemaan tai parantumaan. Pian myös laivojen saapumista kaupunkeihin alettiin rajoittamaan. Tiedetyiltä ruttoalueilta saapuneet laivat eivät päässeet uusiin satamiin. Vaikka ”huono ilma” ei varsinainen taudin syy ollutkaan, auttoivat nämä toimenpiteet jollain tasolla katkaisemaan taudinkulkua.
Pikkuhiljaa historian aikana ihmisten ymmärrys tartuntatautien luonteesta lisääntyi. Tärkeä huomio oli ajankulun ja oireiden vähenemisen välinen yhteys. Ymmärrettiin, että jos tietyn ajan kuluttua henkilö ei ollut alkanut oireilemaan, hän ei todennäköisesti enää myöhemmin alkaisi eikä myöskään levittäisi tautia. Tämän huomion johdosta aloitettiin harjoittamaan pakollista eristäytymistä eli karanteenia.
Ensimmäinen tiedetty karanteeni suoritettiin Ragusassa, nykyisen Dubrovikin kaupungissa vuonna 1377. Kaikki kaupunkiin saapuvat joutuivat viettämään 30 päivää läheisellä Lokrumin saarella ennen kaupunkiin pääsyä. Tämän ajan uskottiin olevan riittävä ilmaisemaan, onko henkilö sairastunut ruttoon vai ei. Kaupunkilaisilla ei ollut oikeutta käydä saarella. Jos joku meni saarelle, joutui hän jäämään sinne eristäytymisajaksi.
Toimenpidettä kutsuttiin alun perin nimellä trentino, mikä tarkoittaa kolmeakymmentä päivää. Myöhemmin eristyksen pituus muutettiin neljäksikymmeneksi päiväksi ja nimi muutettiin quarantioksi, tarkoittaen 40:tä päivä. Sanasta quarantino pohjaakin englannin kielen sana quarantine. Nykyajan ihmiset tuntevat tämän käsitteen tarkoittavan määräaikaista eristäytymistä.
Seuraavien vuosikymmenten aikana karanteenia alettiin harjoittamaan myös muissa Euroopan suurissa kaupungeissa kuten Venetsiassa, Pisassa ja Genovassa. On esitetty, että karanteenin keksiminen olisi ollut osasyyllinen mustan surman lopulle.
Wienissä sijaitsee tunnettu "ruttopatsas", jonka keisari Leopold I lupasi rakentaa ruton voittamisen kunniaksi.
Tiesitkö?
Nykyisin tiedämme taudin aiheuttajan olleen Yersinia pestis -bakteeri. Mustan surman aikalaiset eivät edes tienneet bakteerien olemassaolosta.