Skip to main content
5 kysymystä D-vitamiinista
5 kysymystä D-vitamiinista
D-vitamiinivalmisteiden käyttöä suositellaan, jos ravinto ei koostu vähintään puolesta litrasta maitoa päivittäin, vitaminoiduista rasvalevitteistä ja kalasta ainakin kahdesti viikossa.

5 kysymystä D-vitamiinista

Useimmat meistä saavat ruuasta ja auringosta liian vähän elimistölle tärkeää D-vitamiinia.

1. Mihin tarvitsemme D-vitamiinia?

D-vitamiini on ihmiselle tärkeä ravintoaine erityisesti luuston, hampaiden, lihasten ja vastustuskyvyn kannalta. Se auttaa ravinnosta saatavia kivennäisaineita, kalsiumia ja fosfaattia, imeytymään ja edesauttaa luuston pysymistä vahvana. Luusto uusiutuu läpi koko elämän, joten riittävä D-vitamiinin saanti on tärkeää kaikenikäisille.

2. Mitä D-vitamiinin puutos voi aiheuttaa?

Jo lieväkin puutos voi lisätä osteoporoosin eli luiden haurastumisen riskiä ja siten altistaa luunmurtumille. Se voi myös heikentää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa ja lisätä infektioherkkyyttä.

Lapselle voi vakavan D-vitamiinin puutteesta aiheutua riisitauti, joka nykyään on Suomessa hyvin harvinainen tehokkaan ehkäisyn ansiota. Kaikille lapsille suositellaan D-vitamiinilisää kahden viikon iästä alkaen aina 18-vuotiaaksi saakka ympäri vuoden käytettäväksi.

Aikuisille vakava, pitkään jatkunut puutos voi aiheuttaa osteomalasiaa eli luiden pehmenemistä.

Lievää puutosta ei välttämättä huomaa mistään. Oman D-vitamiinitason pystyy selvittämään ainoastaan laboratoriokokeella.

3. Ketkä kuuluvat D-vitamiinin saannin riskiryhmään?

Riskiryhmiä D-vitamiinin riittämättömän saannin suhteen ovat vastasyntyneet ja muut lapset, iäkkäät, paljon sisällä olevat, vegaanit ja tummaihoiset. Myös paino vaikuttaa D-vitamiinin tarpeeseen. Laboratoriomittauksissa on huomattu, että ylipainoisilla D-vitamiinitasot ovat merkittävästi normaalipainoisia alhaisempia.

Vanhuksilla, erityisesti laitospotilailla, esiintyy D-vitamiininpuutetta, koska he ulkoilevat hyvin vähän ja silloinkin yleensä peittävästi vaatetettuina. Lisäksi heidän D-vitamiinin saantinsa ihosta on alentunut auringossa: D3-vitamiinin tuotanto on 70-vuotiaalla enää vain noin 30 prosenttia nuoren henkilön tuotannosta.

Kaikissa ikäryhmissä D-vitamiinin puute uhkaa niitä, jotka eivät käytä riittävästi D-vitaminoituja maitotuotteita ja ravintorasvoja sekä kalaa. On tärkeää huomata, että luomutuotteisiin ei lisätä lainkaan D-vitamiinia. Etniset ruokavaliot eivät välttämättä perustu maitoon tai suomalaisiin ravintorasvoihin. Erityisesti nuoret vegaanit ja laihduttajat tarvitsevat riittävästi D-vitamiinin lisäystä luustomassan kasvattamiseksi ennen 25. ikävuotta.

4. Mistä saamme D-vitamiinia?

Tärkein D-vitamiinin lähde on aurinko, jonka ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta iholla muodostuu D-vitamiinia. Sitä muodostuu eniten touko-elokuussa, kun auringon valoa on runsaimmin saatavilla. Auringolle olisi hyvä altistua usein mutta vain lyhyitä aikoja kerrallaan, jottei iho ala punoittaa tai palaa.

Iho pystyy tuottamaan auringosta D-vitamiinia vain silloin, kun paljasta ihopintaa on tarpeeksi eli kun ihoa eivät peitä vaatteet eivätkä aurinkosuojavoiteet. Myös pilvinen sää vähentää UV-säteilyn määrää, mikä puolestaan vähentää D-vitamiinin muodostumista iholla.

Luomutuotteisiin ei lisätä lainkaan D-vitamiinia.

Saamme D-vitamiinia myös monipuolisesta ravinnosta. Hyviä lähteitä ovat vitaminoidut maitovalmisteet, rasvalevitteet ja kala. Niistä saadaan jopa 80 prosenttia ruuasta peräisin olevasta D-vitamiinista.
D-vitamiinivalmisteiden käyttöä suositellaan, jos ravinto ei koostu vähintään puolesta litrasta vitaminoitua maitoa päivittäin, vitaminoiduista rasvalevitteistä ja kalasta ainakin kahdesti viikossa. Apteekista löytyy laaja valikoima erilaisia D-vitamiinivalmisteita erimakuisina ja -muotoisina, kuten purutabletteina ja öljykapseleina sekä tippoina vauvoille. D-vitamiinia on saatavana myös osana monivitamiini- ja omegavalmisteita.
Ravintolisien käytössä on tärkeää noudattaa suosituksia ja annosteluohjeita.

5. Mitä eroa on apteekin ja päivittäistavarakaupan vitamiinivalmisteilla?

Myyntipaikasta riippumatta kaikki D-vitamiinivalmisteet ovat ravintolisiä, joita koskee sama lainsäädäntö. Tuotteen valinnassa kannattaa vahvuuden (mikrogrammaa/päivä) lisäksi tarkistaa, onko siinä kasviperäistä D2-vitamiinia vai eläinperäistä D3-vitamiinia, jota elimistö voi hyödyntää paremmin. Myynnissä on myös vegaanista D3-vitamiinia, joka valmistetaan jäkälästä tai levästä.

Valmisteissa käytetyissä makeutusaineissa voi olla eroja. Hammasystävällisiä aineita ovat sorbitoli, ksylitoli ja maltitoli. Eroja voi olla myös käytetyissä väri- ja aromiaineissa.

EU:n ulkopuolelta nettikaupoista ostettaviin vitamiinivalmisteisiin on syytä suhtautua epäillen. Ne saattavat sisältää ainesosia, jotka eivät ole EU:ssa elintarvikkeissa sallittuja.

Kun ostaa D-vitamiinivalmisteen apteekista, saa neuvoja oikean tuotteen valinnassa.

 

Asiantuntijana jutussa Minisun-vitamiinivalmisteiden tuotekehityksestä vastaava projektipäällikkö Jenni Vasama Oy Verman Ab:stä. Lähteenä myös Duodecimin Terveyskirjasto.

D-vitamiinin saantisuositukset

  • D-vitamiinin suositeltava päivittäinen saanti on 10 μg/päivä lapsille ja aikuisille.
  • Kahden viikon ikäisestä yksivuotiaaksi saakka lapsille annetaan D-vitamiinivalmistetta 10 μg/päivä ympäri vuoden. Mikäli imeväisikäinen lapsi saa äidinmaidon tilalle tai lisäksi äidinmaidonkorvikkeita tai vieroitusvalmisteita, hänelle annostellaan D-vitamiinilisää yksilöllisesti.
  • Yksivuotiaille lapsille annetaan D-vitamiinivalmistetta 10 μg/päivä ympäri vuoden.
  • 2-17-vuotiaille suositellaan D-vitamiinivalmisteen ympärivuotista käyttöä 7,5 μg/päivä.
  • Raskaana oleville ja imettäville naisille suositellaan D-vitamiinilisää 10 μg/päivä ympäri vuoden.
  • D-vitamiinivalmisteen käyttöä suositellaan myös heille, jotka eivät käytä säännöllisesti D-vitamiinilla täydennettyjä tuotteita (maitovalmisteita ja margariineja) ja kalaa.
  • Yli 75-vuotiaille suositellaan D-vitamiinivalmisteen käyttöä 20 μg/päivä ympäri vuoden. Pienempi annos (10 μg/päivä) voi riittää, jos käyttää säännöllisesti ja paljon D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja kalaa.

Lähde: Ruokavirasto