Yliopiston lääketutkimus etsii parantavia hoitoja
Yliopiston lääketutkimus etsii parantavia hoitoja

Yliopiston lääketutkimus etsii parantavia hoitoja

Lääkkeen taival yliopistotutkijoiden pöydältä toimivaksi hoidoksi vie jopa 25 vuotta.

Kaksi Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnan tutkijaa keskustelee syventyneesti mikroskoopin äärellä Viikin kampuksella. Luupin alla on soluja, joihin he testaavat lääkemolekyylin vaikutusta. Pitkäjänteinen työ voi vuosien kuluttua tuoda apua syöpään tai johonkin muuhun sairauteen.

– Lääketutkimuksemme keskittyy ratkaisemattomiin sairauksiin ja sellaisiin, joiden nykyinen lääkehoito lievittää useimmiten vain oireita mutta ei vaikuta taudin etenemiseen. Yritämme löytää parantavia keinoja, mikä valitettavasti on hyvin vaikeaa, selvittää farmakologian professori Raimo Tuominen.

Tiedekunnan kärkihanke on englanninkielinen lääketutkimusohjelma, johon kuuluu yhdeksän korkeatasoista tutkimusyksikköä. Ne keskittyvät monitieteisesti lääkkeiden löytämiseen, kehitykseen, kohdistettuun kuljetukseen, kaupallistamiseen sekä sosiaali- ja teollisuusfarmasiaan. Tutkijoita – pääsääntöisesti proviisoreita – on yhteensä noin 170. Ohjelman piirissä on syntynyt jo 30 patenttia ja 120 väitöskirjaa.

Tutkijat tekevät alkuvaiheen perustutkimusta, joka kattaa lääkkeen prekliinisen kehityskaaren molekyylitasolta aina sairauksien mallintamiseen eläinkokeilla. Kliinisiä lääketutkimuksia potilailla ei tehdä. Uusien lääkemolekyylien eli kemiallisten ja biologisten lääkkeiden lisäksi tutkijat paneutuvat lääkkeen antotapoihin, apuaineisiin ja kaikkeen, mikä liittyy valmiiseen lääkkeeseen.

– Akateemisessa tutkimuksessa on suurempi vapaus, mutta tyypillisesti suurempi riski kuin lääketeollisuudessa, jossa tutkimuskohde on usein varsin tarkasti määritelty. Siellä lääkkeen hyödynnettävyysnäkökulma eli kaupallistaminen on vahvemmin mukana, Tuominen jatkaa.

Suomessa akateemista farmaseuttista lääketutkimusta tehdään myös Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa ja Åbo Akademissa Turussa.

Uusia hoitoja Parkinsoniin ja sydäntauteihin

Tuomisen johtama Farmakologian ja lääkehoidon osasto keskittyy tutkimuksissaan lääkkeisiin, jotka liittyvät neurologisiin sairauksiin ja sydämen vajaatoimintaan.

– Tutkimme esimerkiksi uusia hoitoja, jotka mahdollisesti vaikuttavat Parkinsonin taudin kulkuun. Se, hidastaako hoito taudin etenemistä, selviää vasta, kun hoidetaan potilaita. Aikaperspektiivi tästä päivästä eteenpäin on ehkä 15 vuotta, ja työtä on tehty jo noin 10 vuotta eli yhteensä lääkkeen saantiin potilaalle menee 25 vuotta.

Tutkimustyö on hidasta, sillä lääkeaineen vaikuttavuus on toistettava useissa testausjärjestelmissä. Lisäksi lääkeaineen kokonaisvaikutus soluihin ja koko elimistöön on selvitettävä mahdollisimman tarkasti. Lääkeaineella voi olla elimistössä myönteinen vaikutus yhteen asiaan mutta haitallisia vaikutuksia moneen muuhun.

Farmakologian tutkijat kehittävät lääkkeitä myös psyyken sairauksiin ja erityisesti masennuksen hoitoon.

– Vaikeassa masennuksessa mikään nykyinen hoito ei auta. Kokeellisessa käytössä oleva ketamiinihoito on osoittautunut tehokkaaksi, mutta tutkimme vielä hoidon ja vaikutuksen kestoon liittyviä monia tekijöitä, Tuominen kertoo.

Yksi tutkimusryhmistä on pitkään tutkinut sairaan sydänkudoksen parantamista geenisäätelyn avulla. Ideana on lääkeaineella säädellä geenejä niin, että sairaat solut tuottavat enemmän tarvitsemiaan valkuaisaineita.

Vain ulkopuolinen rahoitus mahdollistaa tutkimukset

Tuomisen mukaan mitään tutkimusta ei pystytä tekemään ilman ulkopuolista rahoitusta; yliopisto tarjoaa tutkijoille vain tilat ja laitteet. Tutkijat tekevät lujasti töitä ja laativat tarkkoja tutkimussuunnitelmia saadakseen projekteilleen rahoitusta esimerkiksi Suomen Akatemialta, Business Finlandilta, ERC Euroopan tutkimusneuvostolta ja eri säätiöiltä. Rahoituksen kesto vaihtelee kahdesta viiteen vuoteen.

– Kyseessä on eräänlainen tutkimussopimus, jonka raameissa tutkimusta voidaan tehdä melko vapaasti ja suunnata sitä saatujen tulosten mukaan. Koska tutkimme lääkeaineiden vaikutuksia elävässä solussa, elimistössä tai koe-eläimessä, tutkimuksen aikana voidaan havaita, että lääkeaine vaikuttaakin eri geeneihin kuin mitä oli odotettu. Tutkimus saattaa muuttua vaikkapa sydänsairaudesta syöpätauteihin. Tämä on sitä akateemista vapautta.

Lääketehtaat kiinnostuvat havainnoista ja molekyyleistä

Tutkimushankkeiden aikana akateemiset tutkijat julkaisevat saavuttamiaan välituloksia arvostetuissa tiedelehdissä ja isoissa kansainvälisissä kongresseissa. Uusien lääkemolekyylien rakenteita ei paljasteta, sillä niihin liittyy suuri patentoitavuus. Patenttihakemuksen jättäminen on halpaa, mutta ylläpito maksaa satoja tuhansia euroja vuodessa ja siihen yliopiston voimavarat ovat Tuomisen mukaan rajalliset.

– Lääketeollisuus usein kiinnostuu yliopistotutkimuksesta, jos se on tarkasti kohdennettu johonkin tiettyyn elimistön reseptoriin tai kohteeseen ja lääketehdas voi lähteä tekemään siitä jatkokehitystyötä. Tällöin mukana hankkeen kaupallistamisessa on yliopiston Helsinki Innovation Services (HIS).

Tutkimustyö on hidasta mutta kiehtovaa.

– Tutkijan uralla on hyviä ja huonoja hetkiä. Uuden löytäminen ja mielenkiintoisten mahdollisuuksien selvittäminen ovat tutkimuksen tärkeintä antia. Solsidan-päiviä on aika vähän, mutta ne ovat sitäkin hienompia! Tuominen naurahtaa. 

Apteekkilehti

Puolueetonta, asiallista ja luotettavaa tietoa terveydestä, lääkkeistä, lääkehoidoista ja hyvinvoinnista.