Pajunkuori – farmaseuttinen menestystarina
Pajunkuori – farmaseuttinen menestystarina
Pajunkuori tunnettiin myös antiikin Kreikassa.
Historian havinaa

Pajunkuori – farmaseuttinen menestystarina

Päätä särkee, raajoja kolottaa ja kuume nousee. Elät muinaisessa Egyptissä Niilin laakson tuntumassa noin 3 000 vuotta sitten, mikä avuksi? Mahdollisesti sinulle suositellaan pajunkuorta. Näin kauas juontaa juurensa lääkeaine, joka nykyisin tunnetaan tuotenimellä Aspirin.

EBERSIN PAPYRUS (noin 1500 eaa) on muinainen egyptiläinen kokoelma lääketieteellisiä tekstejä, joka on yksi vanhimmista tunnetuista lääketieteellisistä teoksista. Siitä löytyy merkintöjä pajunkuoren käytöstä kiputilojen lievitykseen.

Pajunkuori tunnettiin myös antiikin Kreikassa. Länsimaalaisen lääketieteen isänäkin tunnettu Hippokrates kehitti pajunkuoriuutejuoman lievittämään synnytyskipuja. Pajunkuoressa oli selkeästi jotain tehoa, sillä sen käyttö erinäisten kiputilojen lievitykseen jatkui tuhansien vuosien ajan.

Tutkimus avaa uusia näkökulmia

Vaikka pajunkuorella oli ollut reilun 3 000 vuoden ajan perinteinen käyttö kivun lievityksessä, tutkittiin sen tehoa kliinisin kokein ensimmäisen kerran vasta 1760-luvulla. Tutkimus osoitti jauheen tehoavan hyvin myös kuumeeseen.

Pajunkuoren tulehdusta lievittävä ja kuumetta alentava ainesosa on nykyisin laajalti tunnettu, mutta se onnistuttiin eristämään ensimmäistä kertaa vasta vuonna 1828. Saksalainen farmasian professori Joseph Buchner puhdisti katkeran makuisen, keltaisen kristallimaisen yhdisteen ja nimesi tuotteen salisiiniksi.

Noin kymmenen vuoden kuluttua pajunkuoresta eristetty yhdiste saatettiin tehokkaampaan muotoon ja nimettiin salisylaatiksi. Ongelmana oli kuitenkin salisylaatin haittavaikutukset etenkin mahasuolikanavassa, missä se aiheuttaa voimakasta ärsytystä ja jopa mahahaavoja. Näistä haitoista kärsi muun muassa saksalaisen lääkefirma Bayerin työntekijän Felix Hoffmanin isä, joka käytti salisylaattia reumakipujensa hoitoon. Hän ei kuitenkaan pystynyt nielemään valmistetta ilman, että alkoi oksentamaan. Motivoituneena parantamaan isänsä olotilaa Hoffman hyödynsi farmaseuttisen kemian osaamistaan kehittäessään salisylaatista vatsaystävällisempää muotoa. Hän onnistuikin kehittämään stabiilin, mahaa vähemmän ärsyttävän muodon asetyloimalla salisylaattia. Syntynyt lääkeaine on asetyylisalisyylihappo, jonka Bayerin lääkeyhtiö lanseerasi nimellä Aspirin.

Maailman myydyin kipulääke

Aspiriini tuli tunnetuksi maailmanlaajuisesti yhtenä ensimmäisistä kipulääkkeistä. Se pääsi Guinnessin ennätystenkirjaan vuonna 1950 maailman myydyimpänä kipulääkkeenä.

Vaikka asetyylisalisylaattihapon käyttö oli maailmanlaajuisesti suurta, sen tarkkaa toimintamekanismia ei ollut selvitetty ennen 1970-lukua. Tuolloin Lontoon yliopiston farmasian professori John Vane julkaisi tutkimuksensa asetyylisalisylaatin toimintamekanismista, ja voitti yhdessä kahden muun tutkijan kanssa Nobelin palkinnon vuonna 1982.

Nykyisin asetyylisalisylaatin käyttö kipulääkkeenä on vähentynyt. Enemmän lääkettä käytetään sydän- ja verisuonitautien hoidossa, sillä säännöllisesti käytettynä se vähentää sepelvaltimotautia sairastavan potilaan sydäninfarktin riskiä. Myös monille tuttu flunssalääke Finrexin sisältää asetyylisalisyylihappoa.

Apteekkilehti

Puolueetonta, asiallista ja luotettavaa tietoa terveydestä, lääkkeistä, lääkehoidoista ja hyvinvoinnista.