Mies, joka puhdisti leikkaussalit
Mies, joka puhdisti leikkaussalit
Historian havinaa

Mies, joka puhdisti leikkaussalit

Leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli, oli yleinen lausahdus 1800-luvun leikkaussaleissa. Kuolleisuus oli suurta, vaikka anestesian ansiosta potilaiden ei enää tarvinnut kärsiä leikkauksen aikana kivuista. Kuitenkin vain noin puolet leikkauspotilaista selvisi operaatiosta hengissä. Yleisin kuolinsyy oli leikkauksen jälkeinen infektio.

Nykypäivän ihminen kauhistuisi 1800-luvun leikkaussaliolosuhteita. Henkilökunta, mukaan lukien kirurgit ja hoitajat, eivät suoneet ajatustakaan hygienialle. Niin kädet, vaatteet kuin leikkausvälineetkin olivat jatkuvasti likaisia ja veren peittämiä, eikä niitä puhdistettu usein edes potilaiden välissä. Vuodeosastoilla mätää tihkuvat leikkausarvet sekä ilmassa leijuva kuolemanlöyhkä olivat arkipäivää.

Kaikista pelätyin kohtalo oli sepsis eli verenmyrkytys, joka johti varmaan ja kivuliaaseen kuolemaan. Haavat sidottiin tiukasti rievuilla, sillä ilman uskottiin olevan syyllinen ihon mätänemiselle. Tämä loi ihanteelliset kasvuolot mikrobeille, eivätkä tulehtuneet haavat useinkaan parantuneet. Kirurgin pöydälle joutuminen oli arpapeliä kuoleman kanssa, ja tähän tahtoi englantilainen kirurgi Joseph Lister löytää parannuksen.

Brittiläinen kirurgi mullistaa leikkausolot

Lister alkoi suorittaa leikkauksia pitämällä itseään sekä työvälineitään puhtaina leikkaussalissa. Vähentääkseen verenvuotoa hän käytti kiristyssidettä leikkausalueella parantaen näin näkyvyyttä leikkaushaavaan. Kollegat pilkkasivat Listerin yrityksiä pitää itseään puhtaana, sillä olihan silloisen kirurgin yllään kantavasta verimäärästä nähtävissä hänen korkea statuksensa. Lister jatkoi kuitenkin sinnikkäästi omalla tavallaan. Pian hänen potilaidensa kuolleisuusluvut kääntyivät laskuun.

Uusi tieto mikrobeista taudinaiheuttajina kantautui Joseph Listerin korviin vasta 1860-luvun puolivälissä. Hän keksi, että leikkauksenjälkeinen mätäneminen pystyttäisiin todennäköisesti estämään lisäämällä haavasidokseen ainetta, joka kykenee tappamaan tautia aiheuttavia partikkeleita. Lister alkoikin kuumeisesti etsiä ainetta, jolla tulehdusreaktiot saataisiin estettyä.

Viemärinpuhdistuksesta antiseptiksi

Fenolia oli tuohon aikaan käytetty neutralisoimaan viemäristöjen hajuja. Sen vahvan hajun uskottiin kykenevän tuhoamaan ilmassa leijuvia tauteja aiheuttavia myrkkyjä. Lister oli vakuuttunut niin fenolin kyvystä pitää löyhkä poissa kuin myös sen loisia tappavasta vaikutuksesta. Niinpä hän alkoi tutkia fenolin vaikutuksia ihmisen iholla. Hyvien tulosten myötä Lister otti fenolin käyttöönsä aina ennen ja jälkeen leikkauksen sekä sen aikana. Hän huuhteli sillä niin omat kätensä kuin leikkausvälineet ja siteetkin.

Hyvän hygienian ansiosta leikkausten kuolleisuus oli pudonnut puolesta viiteentoista prosenttiin. Metodistaan itsevarma Lister alkoi luennoida ja julkaista tuloksiaan. Hän kutsui ainettaan antiseptiksi, sepsistä eli verenmyrkytystä välttäväksi aineeksi. Listerin ideologia infektioiden vastaan taistelemisesta puhtaudella levisi nopeasti ympäri Euroopan leikkaussaleja vakiinnuttaen paikkansa tärkeänä lääketieteen edistysaskeleena.

Apteekkilehti

Puolueetonta, asiallista ja luotettavaa tietoa terveydestä, lääkkeistä, lääkehoidoista ja hyvinvoinnista.