Lääkkeiden hintaneuvontaa pitää sujuvoittaa
Lääkevaihto ja viitehintajärjestelmä ovat tuoneet Suomessa merkittäviä säästöjä lääkekustannuksiin niin asiakkaalle kuin yhteiskunnallekin, mutta niihin liittyvä hintaneuvonta voisi olla apteekkien näkökulmasta sujuvampaa.
Proviisori Riikka Rainio selvitti väitöskirjatutkimuksessaan lääkevaihtoon ja viitehintajärjestelmään liittyvän neuvonnan toteutumista apteekkien reseptiasiakkaiden ja farmaseuttien näkökulmasta. Väitös tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa marraskuussa 2023.
Tutkimuksen mukaan reseptilääkkeiden ostajat kuulevat lääkevaihdon mahdollisuudesta useimmiten apteekista, harvoin lääkäriltä. Apteekit kertovat asiakkaille myös lääkevalmisteiden hintaeroista sekä mahdollisuudesta kieltäytyä lääkevaihdosta. Asiakkaat pitävät apteekin neuvontaa yleensä riittävänä.
Farmaseuttien mielestä lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän keskeinen etu ovat asiakkaalle ja yhteiskunnalle kertyvät säästöt. Hintoihin liittyvää neuvontaa tulisi kuitenkin helpottaa ja sujuvoittaa, sillä se voi viedä aikaa varsinaiselta lääkeneuvonnalta.
Lääkevaihdon neuvonta voi olla hankalaa
Rainion tutkimuksessa selvisi, että lääkevaihdon neuvonta on apteekissa hankalaa, jos asiakas ei ymmärrä mistä on kyse. Neuvontaa hankaloittavat myös lääkkeiden saatavuusongelmat, kiire apteekissa, valmistevaihtoehtojen suuri määrä sekä vaihtokelpoisten valmisteiden pienet hintaerot ja erilaiset nimet.
Neuvonnassa olisi Rainion mukaan hyvä huomioida erot vaihtokelpoisten lääkevalmisteiden pakkauksissa, koostumuksissa ja ulkonäössä. Erot voivat vaikuttaa lääkkeen käytettävyyteen ja olla jopa riski lääkitysturvallisuudelle. Tieto niistä voi olla asiakkaalle tärkeää myös lääkevalmisteen valinnan ja lääkevaihtopäätöksen kannalta.
Tutkimuksen perusteella apteekeille olisi hyvä laatia lääkevaihdosta, viitehintajärjestelmästä ja vaihtokelpoisista lääkevalmisteista kirjallista materiaalia, jota ne voivat hyödyntää neuvonnassa ja jakaa asiakkaille.
Lääkevaihto otettiin käyttöön vuonna 2003. Siinä reseptilääke vaihdetaan apteekissa edullisempaan vastaavaan vaihtokelpoiseen lääkevalmisteeseen. Vuonna 2009 käyttöön otettu viitehintajärjestelmä määrittää keskenään vaihtokelpoisille lääkevalmisteille korkeimman hinnan, josta lääkkeestä saatava sairausvakuutuskorvaus voidaan laskea.
Lähde: Apteekkari.fi