Skip to main content
Lääkevaihto laajeni biologisiin lääkkeisiin – mitä se tarkoittaa?
Lääkevaihto laajeni biologisiin lääkkeisiin – mitä se tarkoittaa?
Kun biologinen lääke vaihdetaan apteekissa edullisempaan, tuttu antolaite saattaa hieman muuttua. Apteekin farmaseutti neuvoo, miten uutta antolaitetta, kuten lääkeruiskua tai -kynää käytetään.

Lääkevaihto laajeni biologisiin lääkkeisiin – mitä se tarkoittaa?

Apteekki voi nyt vaihtaa biologisen lääkkeen edullisempaan, mutta yhtä tehokkaaseen ja turvalliseen valmisteeseen.

Apteekkien lääkevaihto on monelle tuttu juttu: apteekki voi vaihtaa lääkärin määräämän lääkkeen samaa vaikuttavaa ainetta sisältävään, mutta edullisempaan valmisteeseen. Vaikka lääke on eriniminen, se on yhtä tehokas ja turvallinen kuin lääkärin alun perin määräämä lääke.

Kun uusi lääke tulee markkinoille, se on usein hinnaltaan melko kallis. Myöhemmin, kun lääkkeen patenttisuoja umpeutuu, myös muut lääkeyhtiöt kuin lääkkeen ”keksijä” voivat alkaa valmistaa kyseistä lääkettä. Syntyy hintakilpailua, ja hinnat laskevat.

Apteekkien lääkevaihto varmistaa, että edulliset rinnakkaislääkkeet otetaan käyttöön potilaiden hoidossa. Se kiihdyttää hintakilpailua, mikä tuo yhteiskunnalle merkittävät säästöt lääkekustannuksiin.

Aikaisemmin lääkevaihto koski vain perinteisiä lääkkeitä, mutta nyt se on laajentunut myös biologisiin lääkkeisiin. Ensimmäisenä, huhtikuussa 2024, lääkevaihdon piiriin tulivat enoksapariinivalmisteet, joita käytetään laskimotukosten eli veritulppien ehkäisyyn ja hoitoon.

Vuoden 2025 alussa lääkevaihto laajeni kaikkiin muihin biologisiin lääkkeisiin paitsi insuliineihin. Pitkävaikutteiset insuliinit tulevat vaiheittain mukaan tänä ja ensi vuonna.

Lääkevaihto ei koske lyhytvaikutteisia insuliineja eikä alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten biologisia lääkehoitoja.

Mikä ihmeen biologinen lääke?

Biologiset lääkkeet ovat elävissä soluissa tuotettuja lääkkeitä, jotka annostellaan yleensä joko tiputuksena laskimoon tai pistoksena ihon alle. Nykyisin jopa puolet uusista lääkkeistä on biologisia lääkkeitä.

Biologiset lääkkeet vaikuttavat elimistössä tarkasti johonkin kohteeseen, esimerkiksi tiettyihin tulehdusta aiheuttaviin molekyyleihin. Tästä syystä niitä kutsutaankin usein täsmälääkkeiksi.

Biologisia lääkkeitä käytetään muun muassa diabeteksen, reumasairauksien, psoriaasin, tulehduksellisten suolistosairauksien, astman ja syövän hoidossa. Myös laskimotukosten estoon ja hoitoon käytetään biologisia lääkkeitä.

Koska biologisten lääkkeiden kehittäminen ja valmistaminen on monimutkaista, ne ovat usein hinnaltaan varsin kalliita. Niiden käyttö onkin pääasiassa rajattu potilaille, joiden tauti on hankala.

Kun biologinen lääke menettää patenttisuojansa, sille voidaan kehittää samankaltainen biologinen lääke eli biosimilaari. Biosimilaari on yhtä tehokas ja turvallinen kuin vastaava alkuperäislääke, mutta sen hinta on edullisempi.

Nyt myös biosimilaarit on siis otettu mukaan apteekkien lääkevaihtoon. Tämän odotetaan tuovan miljoonien eurojen säästöt valtion lääkekorvausmenoihin joka vuosi.

Apteekki neuvoo antolaitteen käytössä

Apteekissa myytävät biologiset lääkkeet ovat yleensä esitäytettyjä ruiskuja tai kyniä, joiden avulla potilas voi pistää itse lääkkeen kotona.

Kun biologinen lääke vaihdetaan apteekissa edullisempaan, myös tuttu antolaite saattaa hieman muuttua. Apteekin farmaseutti neuvoo ja opastaa, miten uutta lääkeruiskua tai -kynää käytetään.

– Biosimilaarissa voi olla vaikkapa pistoksen jälkeen aktivoituva suojamekanismi, jota toisessa valmisteessa ei ole. Erityyppiset antolaitteet, kuten esitäytetyt ruiskut ja esitäytetyt kynät, eivät sen sijaan ole keskenään vaihtokelpoisia, kertoo yliproviisori Tommi Rantalainen Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeasta.

Antolaitteen toimintaa voidaan havainnollistaa apteekissa esimerkiksi pakkausselosteen, demolaitteen tai lääkeyrityksen tuottaman ohjevideon avulla. Varsinainen pistostekniikan ohjaus annetaan kuitenkin muualla terveydenhuollossa.

Lääkäri voi kieltää lääkevaihdon, jos siihen on lääketieteellinen tai hoidollinen peruste. Myös potilas voi kieltää vaihdon edullisempaan lääkevalmisteeseen, mutta silloin hän joutuu maksamaan itse lääkkeiden hinnan erotuksen.

Kun kyse on biologisesta lääkkeestä, potilaalla on oikeus käyttää samannimistä lääkevalmistetta kerrallaan aina kuuden kuukauden ajan. Lääkevaihdon tarve tarkastetaan apteekissa puolen vuoden välein.

Lähteet: Duodecim Terveyskirjasto, Terveyskylä, Kela ja Fimea

 

Näin lääkevaihto laajenee biologisiin lääkkeisiin

lev insuliinit