Lääkemyyntiä tiede vai kaupalliset intressit edellä?
Kevään kuluessa julkisuudessa on keskusteltu lääkkeiden hinnoista. Kaupan liitto julkaisi tammikuun alussa konsulttitoimisto Copenhagen Economicsilla teettämänsä lääkkeiden hintavertailun Suomen ja Ruotsin välillä. Sen mukaan itsehoitolääkkeet ovat Ruotsissa keskimäärin 37 prosenttia halvempia kuin Suomessa, verkkoapteekeissa hintaero on vieläkin suurempi. Mutta tarkasteltaessa näiden lukujen taakse, tilanne ei näytäkään aivan näin yksiselitteiseltä.
Reseptilääkkeiden kuluttajahinnat ovat laskeneet vuodesta 2003 lähtien 33 prosenttia. Voimakkain lasku alkoi vuoden 2009 jälkeen, jolloin Suomessa otettiin käyttöön apteekkien lääkevaihtoa täydentävä lääkkeiden viitehintajärjestelmä, joka lisää lääkeyritysten välistä hintakilpailua ja hillitsee näin lääkemenojen kasvua.
Samaan aikaan monen muun hyödykkeen hinta on noussut reilusti. Ruoka on kallistunut liki 60 prosenttia ja taksikyytien hinta yli 100 prosenttia. Taksihinnat lähtivät nopeaan nousuun vuoden 2018 taksiuudistuksen jälkeen, vaikka hintojen oletettiin kilpailun vapautuessa laskevan.
Itsehoitolääkkeiden hinnat ovat nousseet parinkymmenen vuoden aikana vain muutaman prosentin.
Valtio määrää lääkkeen hinnan
Reseptilääkkeen hintaan apteekki ei voi vaikuttaa, vaan se on tukkukaupan ja valtion yhdessä määrittämä. Apteekissa myytävän lääkkeen hinnasta suurin osa koostuu tukku- eli ostohinnasta, jonka päättää lääkeyritys. Jotta lääke tulisi Kelan korvaamaksi, lääkeyrityksen pitää hyväksyttää hinta sosiaali- ja terveysministeriön alaisella Lääkkeiden hintalautakunnalla (HILA).
Reilu kuudesosa lääkkeen hinnasta koostuu valtion perimistä veroista. Apteekkivero on keskimäärin liki 8 prosenttia ja lääkkeiden arvonlisävero 10 prosenttia, mutta hallitus on nostamassa sen 14 prosenttiin.
Apteekin osuudeksi myydyn lääkkeen hinnasta jää keskimäärin vajaa viidesosa. Osuus lasketaan valtion päättämän hinnoittelukaavan eli lääketaksan mukaan.
Reseptilääkkeiden hintoihin apteekit eivät siis voi mitenkään vaikuttaa. Tämä takaa sen, että että reseptilääkkeet ovat saman hintaisia kaikissa Suomen apteekeissa ja verkkoapteekeissa.
Ruotsin ja Suomen järjestelmät ovat erilaisia
Itsehoitolääkkeiden hinnoittelu toimii pitkälti samalla tavalla kuin reseptilääkkeidenkin. Erona reseptilääkkeisiin on, että apteekit voivat myydä itsehoitolääkkeitä alennuksella tinkimällä omasta katteestaan. Hinta saa olla enintään lääketaksan mukainen vähittäismyyntihinta, mutta vähintään lääkkeen valtakunnallisesti käytössä oleva tukkuhinta.
Kaupan liiton teettämä vertailu lääkkeiden hinnoista Suomessa ja Ruotsissa nousi huomiota herättäviin otsikoihin monessa mediassa. Reseptivapaiden lääkkeiden hintoja verrattiin Ruotsiin, sillä siellä tietyt lääkkeet on vapautettu myyntiin apteekkien ulkopuolelle. Tätä samaa itsehoitolääkkeiden myynnin vapauttamista Kaupan liitto pyrkii kovasti ajamaan myös Suomeen.
Kenen etua Kaupan Liitto oikeastaan ajaa? Tilastojen valossa ruuan ja kulutustavaran hinnat ovat nousseet, lääkkeiden puolestaan laskeneet. Suomen ja Ruotsin lääkkeiden hintavertailu on hankalaa, sillä maiden lainsäädännöt ja verotus poikkeavat toisistaan täysin. Ruotsissa tukkuliikkeet voivat antaa alennuksia, mikä ei Suomessa ole mahdollista. Luotettavaa tieteellistä hintavertailua lääkkeiden hinnoista eri maiden välillä on siis miltei mahdotonta tehdä.
Kenen etua Kaupan Liitto oikeastaan ajaa?
Vertailussa nostettiin esille esimerkiksi ibuprofeenivalmisteet (Burana), ja todettiin niiden olevan Ruotsin apteekeissa 46 % edullisempia kuin Suomen apteekeissa. Tämä luku antaa kuluttajalle vääristyneen kuvan.
Otetaanpa vertailuun mukaan tämän hetkinen hinta Suomen Yliopiston Apteekissa, jossa 30 kappaleen Burana-pakkaus maksaa 8.90 € ja vastaava edullisempi lääke Ibumax 3,94 €. Ruotsin apteekkiketju Hjärtatapoteketin ibuprofeenivalmisteet Ipren maksaa 5,37 € ja Ibumax 3,42 € kivijalkaliikkeessä. Ruotsin hinnat on muutettu tammikuun 2024 kurssin mukaan (0,088EUR/SEK). Jos Buranan hintaa verrataan Ipreniin, on Burana 40 % kalliimpi. Kuitenkin, jos verrataan maiden Ibuxin-pakkauksien hintoja, on prosentuaalinen ero vain 13 %.
Monessa uutisotsikossa uutisoitiin Suomen lääkkeiden olevan jopa 46 % kalliimpia kuin Ruotsin, mutta Kaupan liiton teettämässä vertailussa ilmoitetut hinnat eivät olleet kuluttajalle myytäviä hintoja, vaan muun muassa verotusprosenttieroilla pelaamalla hintaerot saatiin suuremman näköisiksi. Kaupan liiton tutkimuksessa myös Ruotsin kruunun kurssi oli eri.
Kuinka halvalla lääkettä pitäisi saada?
Todellinen hintaero kuluttajalle tammikuussa 2024 on Yliopiston apteekin Burana-pakkauksella ja Ruotsin Hjärtatapoteketin välillä 40 %, rahallisesti eroa on 3,50 €. Jos kuitenkin haluaa teholtaan ja turvallisuudeltaan vastaavaksi osoitetun Ibumaxin, on hintaero maiden välillä vain 0,50 €.
Mielikuvien luominen on yksi myynnin ja markkinoinnin tehokkaimmista keinoista. Prosentit saadaan kuulostamaan ja näyttämään isoilta tai pieniltä – jos niin halutaan. Kuluttajalle tärkeämpää olisi miettiä itselle maksetuksi tulevaa hintaa.
Lääkkeiden hintaa pohdittaessa on myös syytä kysyä, kuinka halvalla lääkettä pitäisi saada?
Itsehoitolääkkeet on tarkoitettu pääsääntöisesti lyhytaikaiseen itselääkitykseen. Itselääkityksen Käypä hoito -suosituksessa todetaan luotettavalla lääkeinformaatiolla ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden antamalla neuvonnalla olevan tärkeä merkitys turvallisen ja vaikuttavan lääkehoidon onnistumisessa. Lääkkeet, edes itsehoitolääkkeet, eivät ole kulutustuotteita. Suomen lainsäädäntö kieltää lääkkeiden markkinoinnin myynninedistämistarkoituksessa. Lääkkeistä ei myöskään saa antaa alennuksia, jotka houkuttelisivat ostamaan niitä hinnan perusteella. Jos ihmisellä on tarve esimerkiksi ibuprofeenin pitkäaikaisempaan käyttöön, on tämä arvio tehtävä aina lääkärin kanssa ja sen tuomat riskit huomioon ottaen. Tällöin reseptillä on saatavilla myös edullisia isoja, kelan korvaamia pakkauskokoja.
Lääkemyyntiä terveydenhuollon, ei kaupallisten intressien ehdoilla
Suomalaiseen apteekkiin tutkitusti luotetaan. Suomalaisessa apteekissa voi aina olla varma saavansa tieteelliseen näyttöön perustuvaa neuvontaa, eikä ole tavatonta, että farmaseutti toteaa järkevimmäksi vaihtoehdoksi olla ostamatta yhtään mitään. Tämä on mahdollista, sillä farmasian alan koulutukseen ei suomalaisessa yliopistossa kuulu myynti. Päinvastoin, myös lääkkeettömien hoitojen suositteluun kannustettaan jo opintojen alkuvaiheesta alkaen.
Apteekit tekevät arvokasta työtä osana Suomen terveydenhuoltoa. Suomi on laaja ja harvaan asuttu maa, ja onneksemme apteekkien verotusjärjestelmä tukee pienempien ja ei niin kannattavien apteekkien olemassaoloa ympäri maan. Lähimpään terveyskeskukseen saattaa olla matkaa, samoin kuin jonot sinne voivat olla huomattavan isot. Apteekkiin saa aina kävellä ilmaiseksi sisään ja luottaa saavansa yliopistokoulutuksen saaneen terveydenhuollon ammattilaisen neuvoja, ja vieläpä aivan ilmaiseksi!
Loppupeleissä apteekkityö tiivistyy juuri tuohon kahden ihmisen väliseen kohtaamiseen. Toivottavasti Suomessa saa jatkossakin harjoittaa farmaseutin työnkuvaa terveystieteet edellä, ei markkinatalous edellä.
Lähteet:
FIMEA: itsehoitolääkkeiden hinnat
Kaupan liitto, lääkkeiden hintavertailu (PDF)
APTEEKKARILIITTO / Erkki Kostiainen: Hintaerojen pääsyy jäi kertomatta