Lääke-euro jakautuu monen kesken

Apteekin kassaan kilahtavat eurot päätyvät jaettavaksi monen tahon kesken. Lääketehdas ja tukkukauppa saavat asiakkaan maksamasta lääkkeen hinnasta keskimäärin yhteensä 66 prosenttia, apteekki 18,5 prosenttia ja valtio arvonlisä- ja apteekkiveroina reilut 15,5 prosenttia (luvut vuodelta 2020).

Lääkeyritykselle menevä isoin siivu liittyy alkuperäislääkkeiden tutkimukseen ja kehitykseen, jotka vievät aikaa ja vaativat rahaa. Uuden lääkkeen matka tutkijoiden työpöydältä apteekin hyllylle vie vähintään 10–12 vuotta ja maksaa keskimäärin reilun miljardi euroa.

Uusien lääkkeiden hinnoissa näkyy iso panostus tuotekehitykseen; lääkeyritysten pitää saada sijoittamansa rahat takaisin patenttisuojan voimassaoloaikana. Sen päättymisen jälkeen yrityksen on pudotettava lääkkeen hintaa, mikäli se haluaa pitää lääkkeen Kela-korvauksen piirissä.

Tukkukauppa ei anna paljousalennuksia

Lääkkeen myyntiin tuonut yritys voi määrittää ei-korvattavan lääkkeen tukkuhinnan eli apteekin ostohinnan vapaasti. Jos lääke on Kela-korvattava, tukkuhinta voi olla enintään sosiaali- ja terveysministeriön alaisen Lääkkeiden hintalautakunnan (Hila) vahvistaman hinnan suuruinen.

Hila vahvistaa sairausvakuutuksesta korvattavien lääkevalmisteiden, kliinisten ravintovalmisteiden ja perusvoiteiden korvattavuudet ja tukkuhinnat. Lääkkeiden vähittäismyyntihinnat lasketaan lääketaksa-asetuksessa määritellyn laskentakaavan mukaan. Hila myös pitää huolen, että tuotteiden hinnat ovat kohtuullisia.

Reseptilääkkeen vähittäishinta on kaikissa apteekeissa sama – apteekki ei voi siihen vaikuttaa.

– Lääkkeiden hintasääntely toimii kuluttajan eduksi, ja nyt korkean inflaation aikana erityisen tehokkaasti, toteaa toimitusjohtaja Merja Hirvonen Apteekkariliiton tiedotteessa.

Tukkukauppa myy lääkkeen kaikille apteekeille samalla tukkuhinnalla hankintamäärästä riippumatta ilman ostoalennuksia.

Apteekki pyörittää osuudellaan palvelua

Apteekki saa jokaisesta lääke-eurosta vajaan viidenneksen, jolla se pyörittää toimintaansa ja maksaa kulujaan. Vuosikymmenien aikana apteekin reseptilääkkeistä saama kate on pienentynyt muun muassa lääketaksaperiaatteen ja lääkevaihdon vuoksi. Viimeksi tämän vuoden alussa valtio leikkasi sitä rahoittaakseen tiukentuvaa vanhustenhoidon hoitajamitoitusta.

Noin puolet apteekin katteesta menee palkkakustannuksiin ja niiden sivukuluihin. Kyse on henkilöstövaltaisesta palvelualasta, jolle viranomaiset ovat asettaneet tarkat vaatimukset henkilöstömitoituksesta. Apteekeissa on oltava riittävästi työntekijöitä antamassa asiakkaille lääkeneuvontaa, opastamassa lääkkeiden ja muiden apteekissa myytävien tuotteiden käytössä sekä neuvomassa erilaisissa terveyttä koskevissa kysymyksissä.

Reseptilääkkeen vähittäishinta on kaikissa apteekeissa ja suomalaisissa verkkoapteekeissa sama; apteekki ei voi siihen vaikuttaa. Tavanomaisissa itsehoitolääkkeissä apteekit voivat antaa alennusta lääketaksan mukaisesta hinnasta tinkimällä omasta katteestaan.

Valtio verottaa asiakasta ja apteekkia

Loput lääke-eurosta eli 15,5 prosenttia vie valtio veroina. Asiakas maksaa ostamansa lääkkeen hinnassa 10 prosenttia arvonlisäveroa, jonka apteekki tilittää valtiolle.

Valtio saa myös merkittävän tulon apteekkiverosta, jota apteekit maksavat eduskunnan vuosittain päättämän taulukon mukaisesti omasta katteestaan muiden kuluerien lisäksi. Apteekkivero tuottaa valtiolle yli 190 miljoonaa euroa vuodessa. Progressiivisen veron suuruus perustuu resepti- ja itsehoitolääkemyynnin liikevaihtoon.

Lähteet: Tilastokeskus, Apteekkariliitto, apteekki.fi