Kuinka kivikaudella lääkittiin?
Kuinka kivikaudella lääkittiin?
Kamomillaa ja siankärsämöä on todennäköisesti käytetty lääkeyrtteinä jo kivikaudella.
Historian havinaa

Kuinka kivikaudella lääkittiin?

Historiamme ensikosketus lääketieteeseen löytyy jo yli 30 000 vuoden takaa. Fossiloituneista Neandertalilaisen hampaista on löytynyt erilaisten yrttien jäänteitä. Kasvipohjaisten yrttien ajatellaan olevan ensimmäisiä lääkkeitä, ja monet nykyajan lääkeaineet onkin löydetty pitkään käytössä olleista lääkekasveista.

Ihmisen sukulaisetkin lääkitsivät

Esihistoriallisella ajalta ennen viimeisintä jääkautta löytyy niukasti tietoa sen ajan lääkinnästä, mutta muutamat arkeologiset löydökset ovat onnistuneet raottamaan historian verhoa myös esihistoriallisen lääketieteen osalta. Luoteis-Espanjasta El Sidronin arkeologisilta kaivauksilta on löydetty satoja fossiloituneita neandertalinihmisen luita sekä hampaita, joiden ajatellaan kuuluneen kolmelletoista neandertalinihmiselle (Homo neanderthalensis). Neandertalinihminen on noin 25 000-30 000 vuotta sitten sukupuuttoon kuollut nykyihmisen sukulaislaji.

Tiesitkö: Esihistoriallisen ajan ihmisen eliniänodote oli 25–40 vuotta.

Fossiloituneiden hampaiden pinnalle kerrostunut hammasplakki kertoo hyvinkin tarkasti omistajansa ruokavaliosta. Espanjasta löytyneiden neandertalinihmisten hampaat onnistuttiin vuonna 2012 analysoimaan käyttäen erityistä spektrometristä menetelmää. Todisteita löydettiin muun muassa palaneen puun savusta sekä keitetyistä kasveista, kuten siankärsämöstä ja kamomillasta. Koska näillä kasveilla ei ole ravitsemuksellista tarkoitusta ja niiden maun tiedetään olevan hyvin kitkerä, on yksi teoria näiden käytöstä ollut lääketieteellinen. Siankärsämöä on pitkään käytetty verenpaineen alentajana ja kamomillaa puolestaan rauhoittavana sekä tulehdusta hillitsevänä yrttinä. El Sidronin löydökset ovat yhdet varhaisimmista todisteista esihistoriallisesta lääkinnästä.

Kipsejä, lastoja ja Aspiriinia

Tietomme kymmenien tuhansien vuosien taakse on rajallista, sillä mitään kirjoitettua tekstiä ei ole säilynyt tai edes ollut olemassa. Onneksi arkeologisista löydöksistä voi hampaiden lisäksi tutkia myös luita.

Esihistorialliselta ajalta säilyneistä ihmisen luista on löytynyt savesta tehtyjä kipsejä sekä luisia lastoja. Haavanhoitoon ihmiset käyttivät yrttihauteita sekä alkeellisia eläinten nahoista leikattuja laastareita. Kipuun jauhettiin pajunkuorta, josta nykyään hyvinkin tunnettu lääkeaine asetyylisalisyylihappo (Aspirin) on eristetty. Myös alkeellista trepanaatiota eli reiän poraamista kalloon tehtiin jo yli 10 000 vuotta sitten. Tämä onkin varhaisin tunnettu kirurginen toimenpide, joka tuolloin suoritettiin pyörittämällä piikivistä terää potilaan kalloa vasten. Toimenpiteen uskottiin helpottavan paineen tunnetta päässä sekä parantavan kouristuskohtauksia ja mielenterveysongelmia.

Ihmisten jäännöksien lisäksi tietoa esihistoriallisesta lääketieteestä saadaan nykyisin myös antropologian keinoin. Amerikan, Afrikan, Australian sekä Aasian natiivikulttuureista kerätyllä tiedolla on onnistuttu hahmottamaan muun muassa ihmisten käsitystä sairauden synnystä, joka on yleisesti pohjannut uskomukseen pahojen henkien riivauksesta tai kostosta. Parantumiseen on tästä syystä liitetty historiassa paljon puhdistavia rituaaleja ja jopa uhrilahjoja. Ennen maatalouden syntyä, kun ihmislaji vielä eli metsästäjä-keräilijänä, ei tällaista kulttuuria vielä ollut syntynyt vaan parantavat aineet haettiin lähiympäristön yrteistä.

Apteekkilehti

Puolueetonta, asiallista ja luotettavaa tietoa terveydestä, lääkkeistä, lääkehoidoista ja hyvinvoinnista.