Kivusta eroon turvallisesti

Sama kipulääke ei sovi kaikille, eikä aiemmin itselle toiminut kipulääke välttämättä enää sovi esimerkiksi jonkun lääkityksen vuoksi. Jos epäröit valmisteen valinnassa, kysy neuvoa apteekista. Kipulääkkeet kuuluvat suuren riskin itsehoitolääkkeisiin ja ovat turvallisia vain ammattilaiselta saadun ohjeen mukaan käytettyinä.

Kivun hoidossa itsehoitolääkkeet on tarkoitettu vain tilapäisten oireiden hoitoon ja satunnaiseen, korkeintaan muutaman päivän jatkuvaan käyttöön. Ilman reseptiä saatavat kipulääkkeet eivät ole vaarattomampia tai vähemmän tehokkaita kuin reseptilääkkeet, vaan niillä on sama teho ja samat haitat.

Tulehduskipulääkkeet vaikuttavat laajasti

Nimensä mukaisesti tulehduskipulääkkeitä käytetään paitsi kivun hoitoon myös hillitsemään tulehdusta ja alentamaan kuumetta. Vaikuttavia lääkeaineita ovat esimerkiksi ibuprofeeni, ketoprofeeni, asetyylisalisyylihappo ja naprokseeni, joista kukin vaikuttaa hieman eri tavalla kipuun liittyviin tulehdustekijöihin.

Käytetyin tulehduskipulääke on ibuprofeeni. Perinteistä aspiriinia eli asetyylisalisyylihappoa ei enää suositella kipu- ja kuumelääkkeeksi, koska se aiheuttaa muita tulehduskipulääkkeitä enemmän haittavaikutuksia.

Uusin tulokas itsehoitolääkkeenä on naprokseeni, joka sopii vain yli 12-vuotiaille. Sen vaikutus voi alkaa hitaammin kuin muilla itsehoidossa käytettävillä tulehduskipulääkkeillä. Toisaalta sen pitkä vaikutusaika mahdollistaa lääkkeen annostelun korkeintaan kerran tai kahdesti päivässä.

Käytössä paljon rajoituksia

Tulehduskipulääkkeet lisäävät mahan ja suoliston verenvuotojen riskiä ja voivat pahentaa joidenkin sairauksien oireita. Ne eivät sovi henkilöille, joilla on valtimotauti tai sen riskitekijöitä, sydämen vajaatoiminta, munuaisten vajaatoiminta tai suurentunut ruoansulatuskanavan vuotoriski.

Tulehduskipulääkkeet eivät myöskään sovi verenohennuslääkkeiden tai useampien yleisesti käytettyjen masennuslääkkeiden kanssa. Astmaa sairastavien on käytettävä tulehduskipulääkkeitä varoen, koska ne voivat joillekin aiheuttaa astmakohtauksen. Tulehduskipulääkkeet voivat myös heikentää verenpainelääkkeiden tehoa.

Kahta tulehduskipulääkettä ei pidä käyttää samanaikaisesti, jottei annos monikertaistu ja aiheuta riskejä. Useissa jauhemaisissa kuumaan veteen liuotettavissa flunssalääkkeissä on mukana vaikuttavana aineena asetyylisalisyylihappoa, joka on tulehduskipulääke. Tällaisen flunssalääkkeen lisäksi ei pidä ottaa mitään muuta tulehduskipulääkettä.

Sen sijaan parasetamoli ja tulehduskipulääke voidaan yhdistää toisiinsa, jos toisen teho ei yksin riitä kivun lievittämiseen.

Aikuinen voi ottaa tavallisesti ibuprofeenia itsehoidossa 400 milligrammaa (mg) kerralla, kolme kertaa vuorokaudessa. Jos tämä ei riitä ja on tarve käyttää isompaa annostusta, on hyvä kääntyä lääkärin puoleen. Itsehoidossa ei pidä käyttää omatoimisesti kaksinkertaista annosta ilman lääkärin ohjeistusta, koska se nostaa haittojen riskiä. Lääkäri voi määrätä poikkeavan annostuksen ja vahvemman tulehduskipulääkkeen reseptillä, mikäli kyseessä on esimerkiksi lihastulehdus tai migreeni.

Parasetamoli hellempi vatsalle

Parasetamolivalmisteet eivät ärsytä mahaa ja suolistoa toisin kuin tulehduskipulääkkeet. Parasetamoli lievittää kipua ja laskee kuumetta, mutta sillä ei ole tulehduskipulääkkeiden kaltaista tulehdusreaktiota vähentävää vaikutusta. Parasetamolin vaikutusmekanismia ei täysin tunneta, mutta se vaikuttaa eri tavalla kuin tulehduskipulääkkeet. Parasetamoli on turvallisin särky- ja kuumelääke lapsille, mahahaava-alttiille henkilöille, astmaatikoille ja raskaana oleville.

Parasetamolia saa ottaa tavallisesti enintään yhden gramman (1000 mg) kerrallaan ja yhteensä kolme grammaa vuorokaudessa annosvälejä noudattaen. Ohjeen mukaista annosta ei saa ylittää, sillä parasetamoli voi yliannoksena otettuna tai pitkään liian suurin annoksin käytettynä aiheuttaa vakavan maksavaurion. Samanaikaisesti ei pidä käyttää muita parasetamolia sisältäviä lääkkeitä, kuten flunssalääkkeitä. Myös alkoholia pitää välttää, sillä se yhdessä parasetamolin kanssa lisää maksavaurion riskiä.

Milligrammamäärät saattavat sekoittaa

Eri kipulääkevalmisteet sisältävät vaikuttavaa lääkeainetta eri määriä, joita ei pidä verrata toisiinsa. Se, että esimerkiksi jossain valmisteessa on ibuprofeenia 400 mg ja toisessa 1000 mg parasetamolia, ei tee jälkimmäisestä lääkkeestä vahvempaa. Määrä kertoo, millä vahvuudella kyseisellä lääkeaineella saavutetaan itsehoidossa tietty teho.

Mikäli kipulääkkeen käytön tarve on säännöllistä tai pidempikestoista, on hyvä hakeutua lääkäriin. Kipulääkkeiden pidempiaikainen käyttö saattaa peittää oireen oikean aiheuttajan, joka voi olla jotain vakavaa.

Juttuun on haastateltu Apteekkariliiton asiantuntijaproviisori Henna Kyllöstä, lähteenä myös Terveyskirjasto