Skip to main content
Henrietta Lacksin mukaan nimetyt HeLa-solut ovat olleet merkittävässä roolissa muun muassa syöpätutkimuksessa.
Historian havinaa

Henrietta Lacksin ikuinen elämä

Vuonna 1951 nuori amerikkalainen viiden lapsen äiti Henrietta Lacks saapui John Hopkinsin sairaalaan Yhdysvaltojen Baltimoressa emättimen runsaan verenvuodon takia. Gynekologi Howard Jones löysi tutkimuksista suuren kasvaimen kohdunkaulalta. Henrietta Lacksilla diagnosoitiin pahanlaatuinen kohdunkaulansyöpä. Seuraavien kuukausien aikana Henriettaa yritettiin hoitaa radiumhoidolla, joka oli siihen aikaan paras saatavilla oleva hoitomuoto. Syöpä oli kuitenkin niin aggressiivinen, että Lacks menehtyi lokakuussa 1951 vain 31-vuoden ikäisenä.

Kuolemattomat solut

Ihmisten tietämys niin solujen kuin syövänkin toiminnasta oli hyvin rajallista 1950-luvulla. John Hopkinsin sairaalan solubiologi George Gey oli jo vuosien ajan kerännyt solunäytteitä syöpäpotilailta saadakseen lisätietoa syövän mekanismeista ja sitä myötä uusista hoitomahdollisuuksista. Aikaisemmat näytteet kuolivat nopeasti laboratorio-oloissa, eikä niiden tutkiminen pitkillä ajanjaksoilla ollut mahdollista. Tuohon aikaan ei ollut tavatonta, että potilailta otettiin näytteitä heidän tietämättään, mikä nykyään tuomitaan hyvinkin epäeettiseksi toiminnaksi. Kuitenkin myös Henrietta Lacksiltä otettiin syöpäkudosnäyte tämän tietämättä ja toimitettiin Geyn tutkittavaksi. Gey alkoi kasvattamaan Lacksin syöpäsoluja soluille tarkoitetussa kasvuliuoksessa, ja kaikkien yllätykseksi Henriettan solut olivat jotain ennennäkemätöntä: siinä missä muut solut kuolivat vuorokauden sisällä, nämä olivat kaksinkertaistuneet.

Normaaleissa soluissa jakautumiskertojen määrä on rajattu, mutta syöpäsoluissa tämä tasapaino on häiriintynyt. Jakautumisessa niin kutsuttu telomeerialue lyhenee, ja lopulta sitä ei enää ole jäljellä ja solu ei voi enää jakaantua. Joissain syöpäsoluissa, kuten esimerkiksi Henrietta Lacksilla, telomeerejä uudistetaan koko ajan, jolloin jakautuminen ei ikinä lopu.

Solut nimettiin HeLa-soluiksi Henrietta Lacksin mukaan, ja niiden avulla on tutkittu niin myrkkyjen, lääkkeiden, hormonien kuin virusenkin vaikutusta syöpäsoluissa ilman, että tutkimuksia tarvitsee tehdä ihmisillä. Pian HeLa-soluista tuli laajasti käytetty apuväline, joka auttoi kehittämään lääkkeitä lukuisiin sairauksiin, kuten esimerkiksi Parkinsonin tautiin sekä leukemiaan. HeLa-soluja käytettiin myös muun muassa poliorokotteen ja COVID-19 rokotteiden kehittämisessä. Nykyään maailmassa on tuhansia muitakin kuolemattomia solulinjoja, mutta HeLa-solut olivat niistä ensimmäiset, ja niiden avulla on onnistuttu ottamaan huimia harppauksia lääketieteen saralla.

Epäeettinen toiminta tuomittu

Solujen kerääminen ilman potilaan suostumusta oli epäilemättä epäeettistä, ja Henrietta Lacksin perhe sai tietää solulinjan olemassaolosta vasta vuosikymmeniä tapahtuman jälkeen. Vuonna 2013 Yhdysvaltain terveysvirasto (NIH) myönsi Lacksin perheelle täyden kontrollin HeLa-solujen geneettisen datan käytöstä. George Gey tai John Hopinskin sairaala eivät ikinä hyötyneet solulinjasta taloudellisesti, vaan ovat tarjonneet HeLa-soluja ilmaiseksi tutkimukseen, ja niitä onkin käytetty kymmenissä tuhansissa eri tutkimuksissa. Nykyään potilaalta tarvitaan kirjallinen suostumus solujen käytöstä tutkimuksessa.

HeLa-solut ovat vieläkin laajasti käytössä ympäri maailmaa auttaen tutkijoita ymmärtämään yhä enemmän ja enemmän ihmissolun toimintaa. Vaikka Henrietta Lacks kuoli vuonna 1951, hänen solunsa jatkavat maailman muuttamista yhä tänäkin päivänä.