Atropa belladonna
Atropa belladonna
Historian havinaa

Salamurhaajien suosikista ihmishenkien pelastajaksi

Atropiini parantaa ja kaunistaa, mutta historiassa se on myös tappanut.

Koisokasvit (Solanaceae) sisältävät laajan lajikirjon erilaisia kasveja, joista jokaiselle ovat tuttuja vaikkapa tomaatti ja peruna. Kuitenkin myös joitain ruokapöytään sopimattomia lajeja löytyy, kuten historiassa mainetta niittänyt Atropa belladonna, suomalaisittain lemmonmarja tai myrkkykoiso. Tämä pensasmainen, mustia kiiltäviä marjoja tuottava kasvi on melko yleinen Keski- ja Etelä-Euroopassa. Se on myös erittäin myrkyllinen.

Atropa belladonna tuo voimakkaita vaikutuksia käyttäjälleen, sillä jo pieni annos voi ajaa aikuisen ihmisen sekavaan ja hourailevaan tilaan, aiheuttaa kouristuksia sekä hallusinaatioita ja jopa halvauksen tai pahimmillaan kuoleman. Eipä olekaan ihme, että satojen vuosien ajan lemmonmarjaa on käytetty niin myrkytykseen kuin magiaankin, mutta myös kaunistautumiseen sekä lääkkeenä.

Yhdistelmä kuolettavaa kauneutta

Nautittaessa Atropa belladonnan lehdistä ja marjoista valmistettua uutetta, posket punehtuvat sekä pupillit laajenevat. Näitä ulkoisia vaikutuksia pidettiin aikanaan erityisen viehättävinä, ja keskiajan italialaiset naiset käyttivätkin kasvia kaunistautumistarkoituksissa, mistä se on saanut toisen osan nimeensä. Bella donna on italiaa, ja tarkoittaa kaunista naista.

Kasvin nimen alkuosa juontaa juurensa antiikin kreikan mytologiaan. Atropos oli yksi kolmesta kohtalottaresta eli moirasta, jotka kontrolloivat jokaisen kuolevaisen kohtaloa. Atropos oli se, joka piteli käsissään elämän lankaa, jonka katkaistuaan ihminen kuolee. Hän oli siis vastuussa jokaisen ihmisen kuolintavasta.

Sama vaikutus, jota entisajan italialaisnaiset hakivat, on nyt valjastettu lääketieteen avuksi.

Atropa belladonna ei turhaan kanna Atropoksen nimeä, sillä se kehitti maineen salamurhaajien ja rikollisten suosimana myrkkynä, ja kansantarujen mukaan se oli myös monen noidan rohdoksen ainesosana. Kautta historian lemmonmarja on ollut osallisena niin sotureiden kuin kuninkaidenkin kuolemissa. Rooman armeija jopa kehitti myrkyllisen tahnan, jota siveltiin satojen vuosien ajan jousiampujien nuoliin ammuttavaksi vihollisten niskaan.

Edelleen käytössä oleva lääkeaine

Mitkä asiat sitten tekevät tästä kasvista niin kohtalokkaan? Vastaus löytyy muutamasta pienestä yhdisteestä, jotka tunnetaan belladonna-alkaloideina. Tärkeimpiä näistä ovat atropiini ja skopolamiini. Joillekin nämä nimet voivat kuulostaa tutuilta, sillä ne ovat nykyäänkin käytössä olevia lääkeaineita. Niin kuin kaikissa aineissa, myös atropiinissa ja skopolamiinissa pätee farmasian kultainen sääntö: Jokainen aine on myrkky tarpeeksi isoina pitoisuuksina.

Atropiini eristettiin 1800-luvun alussa farmaseutti Mein toimesta. Tästä alkoi niiden tutkiminen, ja vuosien kuluessa opittiin ymmärtämään yhdisteiden toimintatavat ja näin avautui mahdollisuudet tarkkaan lääkekäyttöön.

Nykyään atropiinia käytetään injektiona sydämen rytmihäiriöiden hoidossa esimerkiksi sydäninfarktin tai anestesian yhteydessä. Se on myös tärkeä antidootti organofosfaattimyrkytyksen hoidossa. Atropiini myös estää joitakin punaisen kärpässienen aiheuttamia myrkytysoireita.

Muinoin salamurhaajien suosima aine siis pelastaa nykyään ihmishenkiä. Silmälääketieteessä sitä voidaan käyttää paikallisesti pupillin laajentamiseen. Sama vaikutus, jota entisajan italialaisnaiset hakivat, on nyt valjastettu lääketieteen avuksi. Skopolamiini on tunnettu nykykäytöstään meritaudin ja matkapahoinvoinnin hoidossa.

Apteekkilehti

Puolueetonta, asiallista ja luotettavaa tietoa terveydestä, lääkkeistä, lääkehoidoista ja hyvinvoinnista.