Apteekkari Kati Rantoja
Apteekkari Kati Rantoja
Kati Rantojan tie apteekkariksi ei ole ollut helppo ja yksinkertainen. Vakava sairaus , taloudelliset paineet ja pitkät työmatkat eivät ole häntä lannistaneet.

Läpi harmaan kiven - Apteekkari Kati Rantojan työmatka on 560 kilometriä

Kuusamon Keskusapteekin apteekkari Kati Rantojasta huokuu periksiantamattomuus. Tuota luonteenpiirrettä hän on elämässään tarvinnut. 

Monet elämän vaikeudet ovat opettaneet myös nöyryyttä ja empatiaa.

– On otettava vastaan se, mitä tulee. Unelmistaan ei kuitenkaan tarvitse luopua, hän toteaa.

Kati Rantoja on lähtöisin Ähtäristä, nykyinen kotipaikka on Alavudella. Apteekkarina hän kuitenkin toimii Kuusamossa, joten työmatkaa kertyy 560 kilometriä suuntaansa.

– Perhe asuu Alavudella, lapsia minulla on neljä ja lapsenlapsia samoin neljä. Kotona asuvat lapseni ovat iältään 15-,16- ja 19-vuotiaita. Vanhimmalla on jo siis oma perhe, ja hän asuu Belgiassa. Eihän tämä aina helppoa ole, mutta tähän nyt vain on ollut sopeutuminen, hän toteaa.

Tavoitteena on olla Kuusamossa kaksi viikkoa kerrallaan, ja sitten viikko kotona. Tosin kotiviikkokaan ei ole lomaa, vaan päivät täyttyvät apteekin asioiden hoitamisesta etätyönä.

Nuori äiti aloittaa opiskelut

Ollessaan 19-vuotias Kati sai ensimmäisen lapsensa. Ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen liikunta-ala kiinnosti, mutta raskaus ja pieni vauva sulkivat tien alan opintoihin. Katse siirtyi luonnontieteitä sisältävään alaan, sillä matematiikka, fysiikka ja kemia olivat olleet tulevan apteekkarin vahvoja aineita jo koulussa.

– Farmasiasta ja apteekkialasta en tiennyt oikeastaan mitään. Ajattelin tuolloin, että tämän alan opiskelu voisi onnistua pienen lapsen kanssa, ja niinhän se onnistui. Sain opiskelupaikan Kuopion yliopistosta ja muutin sinne neljä kuukautta vanhan tyttäreni kanssa. Jotkut pyörittelivät päätään, mutta parikymppisen uhmalla halusin näyttää, että opiskelu on mahdollista. Ajattelin, että lapsi ei ole este, korkeintaan hidaste, apteekkari hymyilee.

Ensimmäisessä harjoittelupaikassa apteekkityö ja sen monipuolisuus vasta kunnolla avautui. Kati myös näki käytännössä, mitä apteekkari tekee. Kipinä syttyi.

– Silloin päätin, että haluan apteekkariksi. Ja sitä unelmaa kohti aloin siitä hetkestä ponnistella.

Kati kertoo valmistuttuaan työskennelleensä kolmessa eri apteekissa proviisorina.

– Jokaiselta työnantajalta olen jotain poiminut mukaani, hän toteaa.

Pikku hiljaa elämä asettui uomiinsa ja uusi perhe syntyi Alavudelle, pieneen pohjalaiskaupunkiin. Lasten ollessa pieniä Kati päätti, että lastenhoidon ohella hänellä olisi aikaa opiskella lisää ja hankkia enemmän valmiuksia apteekkari-haaveensa toteuttamiseen. Niinpä hän opiskeli kotiäitiyden ohella kauppatieteitä avoimen yliopiston kautta Vaasan yliopistoon.

- Eräänä päivänä huomasin, että olen lopputyötä vaille valmis kauppatieteiden maisteri. Päätin keskittyä graduun, ja valmistuin johtaminen pääaineena Vaasan yliopistosta vuonna 2007. Sivuaineina olin opiskellut markkinointia ja verotusta.

Työtä ilman palkkaa

Lavialla avautui pienen apteekin apteekkarin pesti. Kati päätti yrittää. Se kannatti, ja vuona 2015 keväällä hän sai ensimmäisen oman apteekkinsa. Hoidettavaksi tuli Lavian apteekki ja Kiikoisten sivuapteekki.

– Se oli opettavaa aikaa. Apteekki oli pieni ja taloudellisesti elämä oli tiukkaa. Työmatka oli silloin ”vain” 170 kilometriä suuntaansa, mutta aivan joka päivä en sitä jaksanut ajaa. Aika Lavialla kouli minusta kuitenkin apteekkarin. Jouduin opettelemaan apteekin johtamista ja monia käytännön asioita, Kati muistelee.

Lavian apteekki on pienen paikkakunnan apteekki, ja velvollisuus oli pitää myös sivuapteekkia.

Minulla oli kahden apteekin kulut, mutta vain yhden pienen apteekin tulot. Palkkaa en kyennyt itselleni nostamaan. Päivät menivät menivät arkisessa apteekkityössä, illat kahden toimipaikan imuroimisessa ja siivoamisessa.

– Käytännössä se merkitsi, että minulla oli kahden apteekin kulut, mutta vain yhden, hyvin pienen apteekin tulot. Palkkaa en kyennyt itselleni nostamaan ja kaikesta piti tinkiä. Olin aktiivisesti mukana arkisessa apteekkityössä ja illat kuluivat kahden toimipaikan imuroimisessa ja siivoamisessa. Mutta se opetti, ja kouluna sen otinkin.

Näin kului kaksi vuotta. Lavian vuosista tekivät erityisen raskaan myös vakava sairaus, jonka kanssa nuori apteekkari taisteli. Varmuutta selviämisestä ei ollut, mutta sairaus kuitenkin saatiin hallintaan ja elämä jatkui.

– Oma sairastumiseni opetti myös empatiaa. Huomasin, että suhtautumiseni asiakkaisiini muuttui. Kun itse joutui kulkemaan raskaista polkuja, oli ehkä hiukan eri perspektiivi neuvoa lääkitysasioissa myös muita vakavasti sairastavia ihmisiä.

Eräänä alkuvuoden päivänä vuonna 2017 Katin palatessa Lavialta kotiin Alavudelle, vastassa oli hänen silloin 15-vuotias poikansa. Poika kertoi, että Kuusamossa olisi haettavana iso apteekki.

– Hän kannusti minua hakemaan ja sanoi, että tulee mukaani Kuusamoon ja käy siellä lukion. Ensiajatukseni oli, ettei kokemukseni riitä noin isoon apteekkiin, mutta hain sitä kuitenkin. Niin siinä sitten kävi, että Kuusamon Keskusapteekin lupa minulle myönnettiin.

Kun muuton hetki koitti, kävi ilmi että Katin on lähdettävä Kuusamoon yksin. Muutto olisi ollut liian iso muutos pojalle, kun kaverit ja tutut kuviot olisivat jääneet Alavudelle.

– Kyllähän se minua suretti, mutta hyvä näin. Olemme oppineet lasten kanssa, että asioista ja tunteista pitää puhua. Puhumalla asiat selkenevät ja olenkin hyvin kiitollinen siitä, että meillä on lasten kanssa avoimet välit. Se ei tarkoita sitä, että tämä etäelo olisi helppoa. Ei, sitä se ei ole, mutta ongelmat pyritään aina selvittämään.

Mökki Rukalta

Lavian apteekissa toimitettiin reseptejä vuosittain noin 20.000, Kuusamossa niitä toimitetaan 120.000. Ero on suuri.

– Itse työ isossa apteekissa on aika samanlaista kuin pienessäkin. Koen, että ensisijassa olen terveydenhuollon ammattilainen ja tehtäväni on hoitaa tämän alueen lääkehuoltoa, pitää apteekkini kunnossa ja turvata tasokas lääke- ja terveysneuvonta Kuusamon alueella, apteekkari sanoo.

– En osaa olla paikallani. Koko ajan etsin ja kehitän uutta. Kuusamossa ollessani työpäivät ovat pitkiä, enkä vapaa-aikaa paljon vietä. Nyt työn alla on muun muassa sairaanhoitajan vastaanottotoiminnan aloittaminen apteekissa. Se tuo apteekkiin lisäpalvelua ja lähentää meitä entisestään muuhun terveydenhuoltoon.

Entä sitten raha, eikö apteekkarit ole monen mielessä varakkaita, jotka vain tienaavat paljon?

– Osa on, osa ei, Kati Rantoja toteaa.

– Itse olen nähnyt ja elänyt aikaa, jolloin työtä tehdään palkatta. Tämä on myös kutsumusammatti. Kaikki apteekit eivät Suomessa menesty hyvin, eikä kukaan saa isoa ja menestyvää apteekkia heti. Uhrauksia täytyy tehdä, ja hyvän apteekin saadakseen täytyy alalta olla pitkä kokemus.

– Mutta tottahan toki, kyllä jokainen on palkkansa ansainnut. Minä olen sanonut perheelleni, ja se on yhteinen haaveemme, että tämän työn avulla koitan saada meille hommattua mökin Rukalta. Ei mitään palatsia, mutta paikka jonne lapset voivat tulla ja siellä nauttia Kuusamon upeasta luonnosta. Aika sitten näyttää, onnistunko, Kati hymyilee.

Apteekkari Kati Rantaoja

Apteekkarin työpäivät täyttyvät apteekin johtamisesta, asiakaspalvelusta ja uusien toimintojen ideoimisesta ja kehittämisestä. Juttukaverina Kuusamon Keskusapteekin farmaseutti Mirja Kantola.

Apteekkarin ura ja velvollisuudet

Suomessa on 603 apteekkaria, apteekkitoimipisteitä on sivuapteekit mukaan lukien noin 815. Apteekkari on apteekin johtaja ja lääkehuollon asiantuntija. Avohuollon apteekeissa apteekkarit toimivat itsenäisinä yrittäjinä. Apteekkarin työssä yhdistyvät tieteellinen asiantuntemus ja liiketaloudellinen ajattelu. Apteekkari kantaa ympärivuorokautista vastuuta apteekin toiminnasta ja taloudesta sekä potilasturvallisuudesta. Apteekkarilta vaaditaan laajaa lääkealan tuntemusta ja kykyä soveltaa sitä käytäntöön. Hänen tulee jatkuvasti seurata lääkealan tieteellistä kehitystä sekä siihen liittyvien lakien ja säädösten muutoksia. Hänen tulee hallita yritysjohtamisen taidot. Työ vaatii myös asiakaspalvelutaitoja. Yrittäjänä toimivan apteekkarin työajat ovat usein epäsäännölliset.

Yrittäjäksi aikova laillistettu proviisori voi hakea avoimeksi tullutta apteekkilupaa toimittuaan useita vuosia apteekissa tai lääkehuollon eri tehtävissä. Lääkelaissa määritellään luvan edellytykset. Päteviä hakijoita on tavallisesti jopa kymmeniä. Lupa myönnetään sille, jolla Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea arvioi olevan parhaat ammatilliset ja taloudelliset edellytykset apteekkitoiminnan ylläpitämiseen. Apteekin yhtiömuoto on toiminimi. Se tarkoittaa, että apteekkari vastaa henkilönä koko omaisuudellaan apteekista. Apteekkitoimintaa myös verotetaan henkilöverotuksen mukaan. Apteekkarin henkilökohtaiseksi tuloksi katsotaan koko apteekin liiketoiminnan tulos, toisin kuin vaikkapa osakeyhtiöissä, jossa omistaja voi nostaa pientä palkkaa ja nostaa varsinaiset tulonsa edullisemman pääomaveron puitteissa. Viranomaiset myös määräävät apteekin katteen. Apteekkari ei siis voi itse hinnoitella lääkkeitä, vaan se on yhteiskunnan toimesta säännelty. Apteekkien kate lääkkeistä on 20,7 %.

Apteekkilehti

Puolueetonta, asiallista ja luotettavaa tietoa terveydestä, lääkkeistä, lääkehoidoista ja hyvinvoinnista.