”Juhlitaan, kun korona hellittää”
Savonlinnan Uusi apteekki täyttää tänä vuonna pyöreät sata vuotta. Apteekkari Timo Auvinen puolestaan viettää proviisoriksi valmistumisensa 30-vuotispäivää.
Mitä ihmettä? Savonlinnan Uuden apteekin ensimmäinen apteekkari Uno Segerman tuskin uskoisi silmiään, jos hän näkisi 1. tammikuuta 1922 perustamansa apteekin nykymuodossaan. Todennäköisesti hän hyrisisi tyytyväisyyttään siitä, miten toimivaksi terveydenhuollon ensipisteeksi apteekki on sadan vuoden aikana kehittynyt.
– Toiminta on nykyisin hyvin erilaista kuin tuolloin. Apteekkari ei enää valmista yskänlääkkeitä eikä kipupulvereita eikä kasvata takapihallaan yrttejä niitä varten, naurahtaa apteekin yhdeksäs apteekkari Timo Auvinen.
Tarkoituksena on juhlistaa tärkeää merkkipaalua, kunhan koronapandemia hellittää otettaan. Perinteiset kakkukahvit ja suunniteltu luentosarja asiakkaille odottavat terveysturvallista ajankohtaa.
Alalle isän perässä
Timo Auvinen määrittelee itsensä savolaiseksi, vaikka on syntynyt ja asunut seitsemänvuotiaaksi Etelä-Suomessa nykyisen Vantaan alueella ja aikuisiällä 25 vuotta Vihdissä.
– Kävin kouluni ja opiskelin Kuopiossa. Mielestäni se, mitä jääkiekkojoukkuetta kannattaa, kertoo aina, mihin päin kukin on kallellaan. Minun paidassani on aina lukenut KalPa, hän paljastaa.
Kiinnostus farmasiaan syttyi jo varhain, kun Auvisen isä opiskeli 1960–70-luvun vaihteessa proviisoriksi. Sen innoittamana nuori miehenalku oli päättäväisesti ilmoittanut, että hänestä tulee isona ”proviisiomestari”. Isä työskenteli myöhemmin apteekkarina Kuopiossa ja Leppävirralla.
”Tämän työn suola on siinä, kun saa istahtaa tiskin taakse, alkaa käsitellä reseptiä ja rupatella ihmisten kanssa.”
– Tykkäsin koulussa biologiasta, matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta. Tiesin aikaisessa vaiheessa, että haen lukemaan farmasiaa Kuopion yliopistoon. Samaan aikaan hain myös teknilliseen korkeakouluun Lappeenrantaan opiskelemaan diplomi-insinööriksi. Pääsin molempiin, mutta valitsin farmasian, Auvinen selvittää.
Kun proviisorin paperit olivat taskussa vuonna 1992, nuori mies työskenteli jonkin aikaa apteekissa. Sitten tuli tarve nähdä jotain muuta ja selvittää, mitä lääketeollisuus voisi tarjota. Auvinen aloitti lääke-esittelijänä ja eteni siitä yhä vaativampiin markkinointi- ja myyntitehtäviin.
Takaraivossa muhi koko ajan ajatus ryhtyä joku päivä yrittäjäksi – apteekkariksi. Alan kirjoittamattoman säännön mukaan proviisorin on valmistuttuaan kerättävä työkokemusta noin 15 vuoden ajan ennen kuin voi saada apteekkiluvan, joten kiirettä ei ollut.
2010-luvun puolivälissä lääketeollisuus eli voimakasta muutoksen aikaa, ja Auviselle tarjottiin uutta tehtävää, joka ei innostanut. Hän päätti etsiä uralleen uuden suunnan.
– Päivä, jolloin jäin pois teollisuudesta, oli yksi elämäni onnellisimpia. Koin olevani vapaa, kun kalenterissa ei ollut yhtään merkintää. Sanoin vaimolleni, että pidän sapattivuoden. Kaksi viikkoa jaksoin olla tekemättä mitään. Sitten aloin soitella apteekkareille ympäri Suomea ja kysellä proviisorin töitä. Apteekkiluvan hakemiseen täytyy olla puolestatoista kahteen vuoteen proviisorikokemusta apteekissa.
Työpaikka löytyi Virkkalasta Lohjalta vuonna 2015.
Ekstrovertti nauttii asiakaspalvelusta
Toukokuussa 2017 Auvinen aloitti apteekkarina Savonlinnan Uudessa apteekissa, joka sijaitsee K-Citymarketin yhteydessä keskellä kaupunkia. Henkilökuntaan kuuluu viisi farmasistia, kaksi teknistä työntekijää ja usein harjoitteluaan suorittavia farmaseuttiopiskelijoita. Asiantuntijafarmaseutit ovat perehtyneet muun muassa diabetekseen, astmaan, allergiaan, sydänsairauksiin ja savuttomuuteen.
Apteekki tarjoaa lääkehoidon arviointipalvelua, annosjakelupalvelua, kotiinkuljetuspalvelua ja kuriositeettina myös sisävesilaivojen laiva-apteekkien tarkastuksia.
– Savonlinna on satamakaupunki, ja laivojen lääkekaappien tarkastuksia on yllättävän paljon. Apteekin sijainti aivan vierasvenesataman vieressä on veneilijöille erinomainen. Noin 40 vuotta Saimaalla liikkuneena voin sanoa, että täältä saa järven parhaat palvelut veneilijöille, kun laiturilta voi kantaa niin ruoka- kuin apteekkiostokset suoraan veneeseen, apteekkari kertoo.
”Työtä ei aina tarvitse tehdä otsa kurtussa, vaan välillä saa kuulua naurunremakka.”
Auvisen löytää apteekin asiakaspalvelusta päivittäin.
– Tämän työn suola on siinä, kun saa istahtaa tiskin taakse, alkaa käsitellä reseptiä ja rupatella ihmisten kanssa. Olen luonteeltani ekstrovertti, joten tykkään asiakaspalvelusta aivan äärettömästi. Työtä ei aina tarvitse tehdä otsa kurtussa, vaan välillä saa kuulua naurunremakka. Toki asiakkaiden kanssa pitää sensitiivinen ja kuulostella kunkin mielentilaa.
Lääkkeiden arvonlisävero alemmas?
Auvinen toimii paikallisen apteekkariyhdistyksen puheenjohtajana ja Suomen Apteekkariliiton hallituksessa. Tehtävät vaativat aikaa ja asioihin perehtymistä mutta antavat näkemystä apteekkien nykytilanteesta ja tulevaisuudesta.
– Nykyisessä apteekkijärjestelmässä on asiakkaan kannalta paljon hyvää. Se kattaa koko maan ja tarjoaa matalan kynnyksen terveydenhuollon lähipalvelua ilman ajanvarausta. Jos hoitoa ei löydy apteekin tuotteista, farmasian ammattilaiset ohjaavat eteenpäin lääkärille. Järjestelmä on valtiolle erittäin tehokas ja jopa halpa. Vaihtoehtona voisi olla kunnallinen tai joku muu järjestelmä, joka maksaisi veroeuroja tosi paljon.
Juuri näistä syistä apteekkari toivoo, ettei apteekkijärjestelmän perustuksiin kajota. Kun joku haluaa romuttaa sen ja vetoaa lääkkeiden halvempiin hintoihin, Auvisella on vastaus valmiina.
– Hinnat saadaan välittömästi alemmas, jos esimerkiksi lääkkeiden arvonlisäveroa lasketaan. Se on nyt kymmenen prosenttia, mutta monessa muussa Euroopan maassa se on nolla. Meillä on mekanismit halvempiin lääkkeisiin, jos valtiovalta sitä haluaa.
Timo Auvisella juttu luistaa asiakkaiden kanssa. Asiakaspalvelu keskusteluineen on työn suola.