Apteekkarin kaksi elämää

Joskus täytyy mennä kauas – vaikka Saksaan – nähdäkseen lähelle.

Krista Taipale-Kovalainen sai ensikosketuksensa apteekkimaailmaan 1980-luvulla, kun hänen isänsä toimi apteekkarina Kaisaniemen apteekissa Helsingissä. Pikkuapulainen sai joskus pussittaa salmiakkia ja liimata etikettejä siskonsa kanssa.

Kun isä ilmoitti ottavansa vastaan apteekin Riihimäeltä ja perheen muuttavan sinne, tyttäret laittoivat tiukaksi ehdoksi ponin hankinnan. Isä suostui, jos he avustaisivat apteekissa koulutyön ohella 18-vuotiaiksi asti. Poni ostettiin.

– Vuosien mittaan farmasiaa tuli joka tuutista niin paljon, että päätin koulun jälkeen tämän alan olleen tässä. Halusin kansainväliseksi ammattiratsastajaksi ja lähdin Saksaan. Olin jo kisannut paljon SM-, PM- ja EM-kilpailuissa, Taipale-Kovalainen kertoo.

Järjen voitto toi takaisin apteekkiin

Unelman tavoittelu ulkomailla osoittautui rankaksi. Noin 1,5 vuoden jälkeen järki voitti; nuori nainen halusi sittenkin normaalin työ- ja perhe-elämän. Uusi polku vei farmasian opintoihin Helsingin yliopistoon, proviisoriksi vuonna 2002 ja valmistumisen jälkeen töihin lääketeollisuuteen.

Sieltä isä sai houkuteltua tyttären apteekkiinsa johtavaksi proviisoriksi kymmeneksi vuodeksi.

– Kun isä jäi eläkkeelle, halusin uralla eteenpäin kohti omaa apteekkia. Aloitin väitöskirjan teon Itä-Suomen yliopistossa jatkuvatoimisesta lääkevalmistuksesta ja samalla työskentelin välillä apteekissa, jotta kosketus apteekkityöhön säilyi, Taipale-Kovalainen jatkaa.

Apteekin yhteistyö oman hyvinvointialueen kanssa on äärimmäisen tärkeää, ja potilaan on oltava siinä keskiössä.

Ensimmäisen apteekkilupansa Taipale-Kovalainen sai Kalvolan apteekkiin Iittalassa vuonna 2018. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 2021.

– Pienessä apteekissa opin ymmärtämään asiakaspalvelun kokonaisuuden. Minulle on tärkeää ystävällisyys, inhimillisyys, asiakkaan aito kuunteleminen ja halu ymmärtää asiakasta. Näitä periaatteita noudatan nyt täällä Jukolan apteekissa, jossa aloitin apteekkarina viime elokuussa.

Lisää yhteistyötä hyvinvointialueen kanssa

Jukolan apteekki sijaitsee Jukolan ostoskeskuksessa S-marketin vieressä Kanta-Hämeen keskussairaalan tuntumassa. Kadun toiselle puolelle on valmistumassa Ahveniston sairaala eli Assi, jonne keskussairaala muuttaa tulevaisuudessa. Sairaalan läheisyys kiehtoo Taipale-Kovalaista ammatillisesti.

– Apteekin yhteistyö oman hyvinvointialueen kanssa on äärimmäisen tärkeää, ja potilaan on oltava siinä keskiössä. Haluan rakentaa toimintaympäristöä niin, että potilaan hoitopolku yksinkertaistuu ja helpottuu. Väki vanhenee ja yhteiskunnan resurssit hupenevat koko ajan, joten toimintaa pitää saada järkevöitettyä.

Taipale-Kovalainen aloittaa vuodenvaihteessa sote-alan ammattilaisille kohdennetut eMBA-opinnot, jotta saa uusia työkaluja ja ideoita parempaan yhteistyöhön hyvinvointialueen kanssa. Opinnoilta hän odottaa myös yhteistyöverkoston laajenemista.

Enemmän irti farmasistien osaamisesta

Jukolassa työskentelee moniosaava ja motivoitunut henkilökunta: kaksi proviisoria, viisi farmaseuttia, kolme teknistä työntekijää sekä tarvittaessa töihin kutsuttavia keikkalaisia. Apteekkari hakeutuu asiakaspalveluun niin paljon kuin hallinnollisilta ja muilta tehtäviltään ehtii. Osallistuminen asiakkaiden lääkehoidon toteutumiseen tekee työstä mielekästä.

Taipale-Kovalainen nostaa suomalaisen farmaseuttisen osaamisen huippuluokkaan, mutta kokee, että sitä aliarvostetaan.

– Yhteiskunta käyttää paljon resursseja farmaseuttien ja proviisoreiden koulutukseen muttei hyödynnä sitä riittävästi eikä näe heitä yhtenä tärkeänä osana potilaan hoitoketjua. Teemme apteekissa valtavasti ehkäisevää ja potilasturvallisuutta edistävää työtä, autamme asiakkaita itsehoidon tuote- ja lääkevalinnoissa, ohjaamme heidät tarvittaessa lääkärille, puutumme lääkitysvirheisiin ja dokumentoimme lääkitysturvallisuuteen liittyviä riskitapahtumia, hän listaa.

Apteekkiin voi tulla matalalla kynnyksellä, eikä siellä ole robottia vastaamassa kysymyksiin vaan korkeakoulutettuja ammattilaisia auttamassa.

Omista kokemuksistaan hän kertoo konkreettisen esimerkin.

– En edes muista, kuinka monta ampiaisenpistopotilasta olen passittanut päivystykseen ja selittänyt tilanteen riskit. Apteekkiin voi tulla matalalla kynnyksellä, eikä siellä ole robottia vastaamassa kysymyksiin vaan korkeakoulutettuja ammattilaisia auttamassa. Asiakkaan ei tarvitse seikkailla netissä monen mutkan kautta hakemassa palvelua vaan saa sitä heti. Nämä yksinkertaiset mutta tärkeät asiat monesti unohdetaan.

Se toinen elämä

Krista Taipale-Kovalaisesta ei tullut ammattiratsastajaa, mutta hevoset ja niiden kasvatus muodostavat hänelle täysin erilaisen toisen elämän farmasian maailman ulkopuolella. Maalla asuvan perheen kotitallissa hirnahtelee tällä hetkellä kahdeksan hevosta: ratsuja ja ravureita. Vaikka niistä huolehtii palkattu työntekijä, apteekkarin tapaa usein viikonloppuisin tallitöistä tai hevosaitaa korjaamasta.

– En juurikaan enää itse kilpaile, mutta ratsastan melkein päivittäin. Valmennan tyttäriäni ja olen mukana heidän kilpailuissaan. Saan tästä toisesta elämästäni valtavasti energiaa apteekkityöhön. En varmaan jaksaisi, jos sitä ei olisi, koska se on niin iso osa minua, Taipale-Kovalainen sanoo.

Vuorovaikutteisuus, ystävällisyys ja inhimillisyys ovat arvoja, joihin Krista Taipale-Kovalainen (oik.) panostaa apteekissaan.