Apteekkariksi monen työn kautta
Saarenkylän apteekkari Juha Keskitalo Rovaniemellä on ilolla huomannut, että pohjoisen asukkailla on poninhäntä paljon löysemmällä kuin etelän väellä.
Oulussa syntynyt ja lapsuudenperheensä kanssa myös Tampereella, Helsingissä ja Turussa asunut Juha Keskitalo palasi muutama vuosi sitten Lappiin lähelle sukunsa kotikontuja. Isä on kotoisin Yli-Torniolta ja aikoinaan asunut Rovaniemellä.
– Pohjoisessa on selkeästi neljä vuodenaikaa ja rauhallisempi elämänrytmi kuin etelässä. Ihmiset ovat rennompia, eikä aina ole niin kiire. Erityispiirteenä pitää kaikessa huomioida pitkät etäisyydet. Rovaniemi on Suomen suurin kaupunki pinta-alalla mitattuna, ja apteekin pihasta on kaupungin rajalle Kittilän suuntaan sata kilometriä. Meillä on apteekin palvelupiste Vanttauskoskella 50 kilometrin päässä, apteekkari kertoo.
Keskitalo aloitti Rovaniemellä Saarenkylän apteekissa Kemi- ja Ounasjokien risteyskohdassa vuonna 2017 ja on sittemmin uudistanut ja laajentanut tiloja. Etenkin itsehoitotuotteet saivat remontissa kaivattua lisätilaa. Apteekissa työskentelee 19 henkilöä, ja apteekkarin tapaa yleensä päivittäin palvelutiskistä toimittamasta reseptejä.
Farmaseutti, ekonomi ja proviisori
Keskitalon polkua apteekkariksi voi kuvailla monivaiheiseksi. Kiinnostus farmasiaan periytyy osittain proviisori-isältä, joka työskenteli lääketukkukaupan ja -teollisuuden palveluksessa.
– Toinen syy oli se, että en lukion jälkeen halunnut lähteä Turusta minnekään. Luonnontieteet kiinnostivat, ja pääsin ruotsinkieliseen Åbo Akademiin lukemaan kemiaa ja biokemiaa. Vuoden opiskeltuani tajusin, että minulle sopisi paremmin kurssimainen opiskelu. Vaihdoin silloin vielä kaksivuotiseen farmaseutin koulutukseen ja valmistuin 1979, jonka jälkeen työskentelin eri apteekeissa.
Kun isä kertoi esimiehestään, jolla oli sekä farmaseutin että ekonomin koulutus, Keskitalo kiinnostui. Yhdistelmä antaisi hänellekin hyvät valmiudet työskennellä lääketeollisuudessa ja -tukkukaupassa. Niinpä polku vei Vaasaan opiskelemaan kauppatieteitä ja johti ekonomin tutkintoon vuonna 1986.
Valmistumisen jälkeen Keskitalo työskenteli jonkin aikaa Turussa Lääkefarmoksella markkinoinnissa. Sitten hän hakeutui Helsingin yliopistoon proviisorikoulutukseen, jossa oli oma kiintiö korkeakoulututkinnon suorittaneille.
– Proviisorin koulutus antoi mahdollisuuden hakea apteekkilupaa, jos se joskus tulevaisuudessa kiinnostaisi. Kun valmistuin, mietin, mitä teen. Olin nähnyt apteekin ja lääketeollisuuden, mutta en vielä lääketukkukauppaa. Siis sinne.
Lääkkeitä tukusta vaikka joulupäivänä
Keskitalon pesti lääketukkukauppa Tamrossa alkoi sijaisuudella ja kesti 17 vuotta eri työtehtävissä niin Suomen, Pohjoismaiden kuin Baltian organisaatioissa. Oli jakelusopimusten hallintaa, markkinointia, lääkeostoja ja yhteydenpitoa lääkeyrityksiin ja apteekkeihin.
Pohjoisessa erityispiirteenä on se, että kaikessa pitää huomioida pitkät etäisyydet.
– Kiireisimpinä vuosina tuli 250 matkapäivää. Lentokenttä kävi tutuksi ja tunsin itseni asuntosäästäjäksi, hän naurahtaa.
Hyvä asiakaspalvelu ja ihmisten auttaminen tulivat konkreettisesti esiin myös tukkukauppavuosina. Keskitalo kertoo esimerkiksi toimittaneensa kiireellisesti vasta-ainetta jäykkäkouristukseen Helsingin satamaan. Sieltä se toimitettiin edelleen Tarton sairaalaan potilaalle, jolla oli hengenlähtö lähellä, koska Virosta ei löytynyt kyseistä lääkettä. Keskitalo on myös hakenut lääkkeitä tukkukaupan varastosta joulupäivänä ja vienyt sairaalan teho-osastolle Helsingissä.
Vihdoin apteekkariksi
Ajatus omasta apteekista kävi miehen mielessä jo 2000-luvun alkupuolella, mutta sen kypsyttelyyn kului vielä useita vuosia. Vuonna 2007 hän hakeutui Tuusulan apteekkiin päivittämään apteekkikokemustaan, toimi sivuapteekin hoitajana ja samalla apteekkiketjun toimitusjohtajana. Ensimmäisen oman apteekkinsa Keskitalo sai vuonna 2010 Oulusta, josta polku jatkui Rovaniemelle.
– Halusin apteekkariksi, koska koen asiakaspalvelun mielekkääksi ja tykkään olla tekemisissä ihmisten kanssa. Työssä tuntee osallistuvansa hoitotyöhön ja auttavansa asiakkaita heidän sairauksissaan ja hoidon tarpeessaan. Tässä kokee omia onnistumisia ja näkee kättensä jälkiä. Jotkut sanovat vähätellen, ettei apteekkityö ole muuta kauppaa ihmeellisempää työtä. Mutta kun puhutaan lääkkeistä ja ihmishengistä, neuvonta ja asiakkaan auttaminen eivät onnistu ihan kaikilta toimijoilta.
Käy kuten polttoaineen hinnalle pohjoisessa?
Pitkien etäisyyksien Lapissa ymmärtää hyvin nykyisen apteekkijärjestelmän toimivuuden toisin kuin ehkä etelämpänä.
– Lääkkeiden samanhintaisuusperiaate ja apteekkilupajärjestelmä varmistavat, että lääkkeitä ja apteekkipalveluita on saatavilla ympäri maata. Jos hinnat eivät olisi samoja, voisi käydä kuten polttoaineissa: hinta kallistuu, mitä pohjoisemmaksi tullaan. Apteekkitoiminta on osa terveydenhuoltoa, joten lääkkeitä on oltava saatavilla paikallisesti, Keskitalo painottaa.
Tukkukauppavuosina Keskitalo seurasi läheltä Norjan apteekkijärjestelmän vapautumista, keskittymistä ja kaupallistumista. Siellä omistajat hakevat sijoittamalleen pääomalle maksimituottoa eivätkä enää toimi asiakas edellä.
Toki Suomen apteekkijärjestelmässäkin riittää kehitettävää. Apteekkiluvan myöntämisprosessi saisi Saarenkylän apteekkarin mielestä olla läpinäkyvämpää ja luopumisikää voisi päivittää.
– Olen nyt 63-vuotias, ja minulla on vajaat viisi vuotta aikaa toimia apteekkarina. Lääkelaki määrää luopumisiäksi 68 vuotta, vaikka yleistä eläkelainsäädäntöä on muutettu ja työntekoa voi jatkaa pidempään. Jos on terveyttä ja halua, apteekkarina voisi jatkaa kauemmin. Luvan ei kuitenkaan tulisi olla elinikäinen, koska nuorille pitää antaa tilaa.
Saarenkylän apteekkari Juha Keskitalo iloitsee nähdessään työnsä vaikutukset asiakkaiden hyvinvointiin. Ihmisten auttaminen tekee työstä mielekästä.
Pitkien etäisyyksien Lapissa lääkkeiden samanhintaisuusperiaate on tärkeä. Se varmistaa, ettei käy kuten polttoaineelle, joka kallistuu mitä pohjoisemmaksi tullaan.
