Apteekkari hapen löytäjänä
Saksalaisen kauppiaan poika Carl Wilhelm Scheele syntyi vuonna 1742 Ruotsin hallintovallan alaiselle Saksan alueelle. Nuorena Scheele sai oppia perhetutuilta, jotka opettivat poikaa tulkitsemaan reseptejä sekä kemiallisten ja farmaseuttisten merkkien merkityksiä. Neljäntoista vuoden ikäisenä Scheele lähetettiin Göteborgiin farmaseutin oppipojaksi, tarkoituksena kouluttaa hänestä farmaseutti. Opintojen aikana Scheelelle syttyi palava into kemian tutkimista kohtaan. Kahdeksan vuoden ajan Scheele opiskeli ahkerasti, lukien usein yömyöhään asti, ja päivisin farmasian oppimisen ohessa hän pääsi suorittamaan useita käytännön kokeita erilaisilla kemiallisilla aineilla.
Oppipoika-ajan päätyttyä Scheele muutti Malmöhön työskentelemään paikallisessa apteekissa. Malmössä hän loi ensimmäisiä suhteitaan akateemiseen maailmaan tutustuessaan ruotsalaiseen Anders Jahan Retziukseen, Lundin yliopiston luennoitsijaan ja tulevaan Tukholman yliopiston kemian professoriin. Ensimmäisen tieteellisen löytönsä Scheele tekikin juuri Retziuksen kanssa noihin aikoihin, kun he löysivät viinihapon.
Kekseliäs ja ahkera tutkija
Tieteestä intoutuneena Scheele muutti muutaman vuoden kuluttua Tukholmaan ja sieltä edelleen Uppsalaan päästäkseen lähemmäs tiedepiirejä. Uppsalassa hän tutustuikin kuuluisiin Ruotsalaisiin kemisteihin, joiden avustuksella hänen kokeensa muuttuivat järjestelmällisemmiksi. Scheelen laboratoriomuistiinpanoja on kuvattu kryptisiksi, sisältäen yli 15 000 kokeen tiedot, joista vain pieni osa julkaistiin ikinä. Scheelen kemian tutkiminen olikin pääosin innostusta kokeiden suorittamiseen, ja teorioiden kehittämisen hän jätti mielihyvin muille. Kekseliäisyyttä nuorelta farmaseutilta ei puuttunut, sillä hän improvisoi ja käytti apteekista löytämiään laitteita kokeiden suorittamiseen, tuohon aikaan kun ei nykyisiä moderneja tutkimusvälineitä ollut saatavilla. Esimerkiksi kaasujen tutkimiseen Scheele käytti yksinkertaisia putkia, retorttia eli eräänlaista tislausalustaa sekä härän rakkoa. Scheele tutki innokkaasti kaikkia kemian osa-alueita: hän tutki ja eristi monia orgaanisia happoja, kuten sitruuna -ja omenahapon, sekä epäorgaanisia aineita kuten grafiittia.
Hapen löytäminen
Parhaiten Scheele tunnetaan roolistaan hapen löytämisessä. Hän uskoi monien muiden tiedemiesten tavoin ilman koostuvan kahdesta osasta: palamista ylläpitävästä ja ei-ylläpitävästä aineesta. Teoria pohjautui ajatukseen flogistonista, hienosta aineesta, joka aiheuttaa aineen palamisen. Flogiston pystyttiin havaitsemaan ainoastaan palamisen yhteydessä tulena, kuumuutena ja valona, ja flogistonin loputtua palaminen loppui. Niinpä Scheele mittasi palamiseen tarvittavan ilman määrän polttamalla erilaisia aineita ja huomasi sen olevan noin neljäsosa tavallisesta ilmasta. Näin ollen hän nimesi nykyään happena tunnetun aineen tuli-ilmaksi, siihen aikaan vallalla olevan flogiston-teorian mukaan. Nykyään tiedetään ilman sisältävän noin 21 % happea, eli Scheelen määritys osui hyvinkin lähelle oikeaa.
Scheele kuoli nuorena, vain 44-vuoden ikäisenä. Syy ennenaikaiselle kuolemalla oli todennäköisesti hänen kemian alan kokeensa muun muassa syanidin ja arsenikin kanssa. Aikansa tapaan Scheele testasi monia aineita maistamalla tai hengittämällä, altistuen näin monille nykyään myrkyllisiksi tiedetyille aineille. Kuolinvuoteellaan Scheele nai taloudenhoitajanaan toimineen kylän edeltävän apteekkarin vaimon, siirtääkseen apteekkinsa ja muun omaisuutensa hänelle.