Apteekin ovesta käveli sisään yllätys
Kohtaamiset asiakkaiden kanssa ovat apteekkari Pasi Korhosen mielestä työn suola. Siksi hänet tapaa helsinkiläisen Kontulan apteekin palvelutiskiltä vähintään viitenä päivänä viikossa toimittamasta reseptejä.
Kun Pasi Korhonen nuorena farmasian opiskelijana 1990-luvulla aloitti ensimmäisen apteekkiharjoittelunsa, häntä vähän kauhistutti ajatus asiakaspalvelusta. Epäily kaikkosi nopeasti.
– Juuri asiakaspalvelun ja mukavien asiakkaiden takia tykästyin alaan. Asiakaskontaktit ovat tässä työssä parasta ja antavat siihen intoa. Tykkään olla tiskissä ja mielelläni jätän esimerkiksi tuote-edustajien tapaamiset muille työntekijöille, hän kertoo.
Korhonen aloitti Kontulan apteekin apteekkarina syksyllä 2020, kun jo elettiin koronapandemian keskellä. Maskit ovat pitäneet asiakkaiden kasvot piilossa, mikä on hieman hidastanut tutustumista vakikävijöihin. Siitä huolimatta juttu luistaa joka tapaamiskerralla.
Taskussa kaksi akateemista tutkintoa
Alun perin Kajaanista kotoisin olevalla miehellä on suoritettuna kaksi akateemista tutkintoa.
Lukion jälkeen vuonna 1990 Korhonen aloitti sähkötekniikan diplomi-insinöörin opinnot Oulussa. Muutaman vuoden kuluttua hän muutti etelään pääkaupunkiseudulle, ja opinnot jatkuivat kemiantekniikan osastolla silloisessa Teknillisessä korkeakoulussa eli Polilla, joka nykyisin on osa Aalto-yliopistoa.
”Juuri asiakaspalvelun ja mukavien asiakkaiden takia tykästyin alaan.”
– Vielä tuohon aikaan pystyi samana vuonna ottamaan vastaan kaksi opiskelupaikkaa, joten hain opiskelupaikkaa myös Helsingin yliopiston farmasian laitokselta ja pääsin sisään. Tekniikan opiskelu oli kivaa ja haastavaa, mutta en kokenut sitä enkä teollisuutta omaksi alakseni enkä ole valmistuttuani tehnyt päivääkään niitä hommia. Halusin kuitenkin suorittaa Polin tutkinnon loppuun, koska koulutus oli mielestäni hyvin yleissivistävää kemian alalla, hän muistelee.
Korhonen valmistui farmaseutiksi vuonna 1998, diplomi-insinööriksi vuonna 2003 ja proviisoriksi vuonna 2008. Kahdessa paikassa opiskelun ohella hän teki kahta työtä: apteekissa ja yövartijana.
– Olin sellainen pitkän linjan opiskelija. Kun luin yöllä rauhallisella työpaikalla vartiossa opiskelukirjoja, säästyi lukuaikaa kotona. Nuorena jaksoi tehdä montaa hommaa.
Kissa vieköön, mikä ’asiakas’
Farmaseutin paperit saatuaan Korhonen työskenteli kymmenen vuotta Yliopiston Apteekissa. Proviisoriksi valmistuttuaan hän työllistyi pääasiassa vuokratyöntekijänä eripituisissa pätkissä yksityisissä apteekeissa ympäri Etelä-Suomea.
– Kiersin noin 50 apteekkia Uudellamaalla, Päijät-Hämeessä ja Kanta-Hämeessä vuosikymmenen aikana. Toimin kolme vuotta vakituisena johtavana proviisorina Hyvinkäällä ja viimeksi Jorvissa Espoon sairaalan yhteydessä toimivan apteekin yliproviisorina, hän kertoo.
Lähes neljännesvuosisadan apteekkiuransa aikana Korhonen on kuullut asiakkailta monta tarinaa ja nähnyt monenmoista. Erityisesti mieleen on jäänyt sattumus muutama vuosi sitten aivan juhannuksen kynnyksellä.
– Olin keikalla helsinkiläisessä apteekissa, kun hyllyjen alta kuului maukunaa. Sieltä löytyi nyrkinkokoinen harmaa kissanpentu. Myöhemmin valvontakameroista näkyi, että se oli kävellyt sisään omin jaloin ja hakeutunut piiloon. Muuten sen kulkeutuminen ovelle ei selvinnyt.
Korhonen kiikutti pennun löytöeläintaloon ja kertoi heti samalla adoptoivansa sen, jos kukaan ei ilmoittaudu sen omistajaksi, mitä ei sitten tapahtunutkaan. Karanteenin, eläinlääkärintarkastuksen ja matokuurin jälkeen kissa muutti löytäjänsä kotiin. Se sai nimekseen Bertta ja elelee nyt tyytyväisenä toisen lajitoverinsa kanssa.
Apteekkari painaa pitkää päivää
Oma apteekki ja työ apteekkarina olivat Korhosen tavoitteena aivan opiskeluajoista lähtien. Vuonna 2020 haku tärppäsi, ja hän sai ensimmäiseksi apteekikseen Kontulan apteekin.
Apteekki mainostaa itseään ’sinä alkuperäisenä jo vuodesta 1967’, mikä viittaa sen asemaan kaupunginosan ensimmäisenä apteekkina. Koko tuon ajan apteekki on sijainnut samassa ostoskeskuksessa, tosin eri liikepaikoissa ja aina välillä muutenkin uudistuneena.
”Farmaseutteja pitäisi kouluttaa lisää, jotta heitä riittäisi myös apteekkeihin.”
– Ostoskeskus on menossa täysremonttiin muutaman vuoden sisällä, joten mitään isoja muutostöitä ei nyt kannata tehdä. Joudumme töiden ajaksi väistötiloihin, Korhonen kertoo.
Apteekissa työskentelee 14 työntekijää. Henkilökohtainen työmäärä on yllättänyt apteekkarin.
– Jos henkilökunnalle tulee yllättäviä sairauspoissaoloja, minulle voi kertyä jopa 12 tunnin työpäiviä eli aamusta iltaan. Toki henkilökunnan määrä on itsestä kiinni, mutta aloittelevalla apteekkarilla on suuret lainat niskassa ja henkilöstökulut apteekkialalla ovat isot. Vuokratyövoimaa ei tahdo aina löytyä akuuttiin tarpeeseen ja moni farmaseutti menee mieluummin töihin sairaaloihin, terveyskeskuksiin tai kotisairaanhoitoon. Farmaseutteja pitäisi saada koulutettua lisää, jotta heitä riittäisi myös apteekkeihin.
Vastuun ja ison työmäärän vastapainona on vapaus silloin, kun siihen on mahdollisuus. Töihin ei aina tarvitse tulla kellontarkasti, ellei oma nimi ole työvuorolistalla ja pitää olla palvelutiskissä.
Hevostilallinen Tuusulasta
Korhonen on ilmeisen eläinrakas. Kahden kissan lisäksi Tuusulassa sijaitsevalla pientilalla asuu kolme kouluratsastushevosta. Tallihommat ja hevosten arkirutiinit ovat nyt enimmäkseen muiden harteilla, kun taas Korhonen itse vastaa muun muassa kuivike- ja heinähuollosta sekä traktorihommista.
– Minulla on ollut hevosia yli 20 vuotta, parhaimmillaan niitä oli viisi. Olen itsekin kokeillut ratsastusta, mutta se ei ollut minun juttuni. Hevoset ovat hienoja eläimiä, ja kun ne asustavat pihapiirissä, niin hevosten pitäminen on enemmänkin elämäntapa kuin harrastus, ja jatkan sitä, kunnes näistä ystävistä aika jättää.
Yksi Pasi Korhosen useista kotieläimistä on apteekista piileskelemästä löytynyt kissa. Korhonen tarjosi kodin löytökissalle, joka sai nimekseen Bertta.
